Yllättävä yhteydenotto kihlasormuksesta ja kysymys kasvisruokavaliosta

Heippahei!

Edellisessä postauksessani (täällä) kerroin kammottavasta asiakaspalvelu-kokemuksestani Porvoolaisessa kultasepänliikkeessä viedessäni hattu kourassa valkokultaista kihlasormustani näytille. En nyt avaa aihetta enää uudestaan, eli jos kaipaat selostusta tälle postauksella – kurkkaa tuo edellinen.

Sain IG:n sekä Facebookin kautta yhteydenottoja ja ihme kyllä samanlaisia kokemuksia samasta liikkeestä – ja jopa myyjästä! Näin ollen sain vahvistuksen sille, ettei nyt ollut kyseessä vain inhimillinen tekijä kuten huono päivä tai henkilökemioiden kohtaamattomuus kun palvelun laatu oli mitä oli (ei olematonta naismyyjän kohdalta – onneksi omistaja oli toista maata). Meinasin peffalleni tipahtaa kun IG:n kautta sain DM:ää – mistäs muualta kuin kihlasormukseni valmistajalta, eli Kohinoorilta! Estelle-kihlani suunnittelija Assi Arnimaa pahoitteli saamaani huonoa asiakaspalvelua (vaikkei heillä minkään maan vastuuta tai osaa ja arpaa siihen ole, mutta todella kaunis ja ihana ele <3) ja kehoitti minua ottamaan heihin Kohinoorilla (tai tarkemmin varmaan Kultakeskuksella) yhteyttä, mikäli porvoolaisliikkeen kanssa ei homma hoituisi. TÄMÄ jos mikä on sitä hyvää asiakaspalvelua – ainakin minun makuuni. Itse asiassa hieman liiankin hyvää, koska itse olisin tyytynyt ja ollut onnellinen ja tyytyväinen jo jos minua kultasepänliikkeessä jonne pennoseni olen 1,5 vuotta sitten kantanut kohdeltu asiallisesti ja otettu huoleni vakavasti – heti kättelyssä. Uskoni kivijalkakauppoihin (etenkin ketjuihin kuulumattomiin) ei ihan pienestä hätkähdä, mutta toki emmin ja harkitsen käytänkö enää sellaisen palveluntuottajan palvelua, josta minulle jää paha mieli ja jonka palveluista muillakin on huonoja kokemuksia. Kotimaiseen osaamiseen ja kädentaitoon luotan vahvasti ja tätä taasen vahvistaa tuo Kohinoorin kaunis ele. Jännityksellä siis odotellaan ensi viikkoa jolloin sormukseni ehkä on palannut sepän luota. Lupaan kertoa miten kävi!

IMG_4783
Hotelliaamupala ❤ lohi päätyi tosin miehenl lautaselle koska se oli makuuni liian suolaista. Puuro taas on pojan – söin tosin siitä osan 😀

Sitten ihan toiseen aiheeseen: ruokaan. Olen jo useita kertoja kertonut miten liha alkoi ällöttää minua raskausaikana ja yhä enemmän pojan syntymän jälkeen. Tällä hetkellä punaista lihaa ei tee mieli lain – enkä osaa sanoa miksi. Onko syynä koostumus, haju vai sosiaalinen ulkopuolelta tuleva paine (ilmastonmuutos, vegaanibuumi) vai mikä, mutta nimenomaan punaista lihaa en oikein mielelläni suuhuni pistä. No haittaako se? Ei, lähinnä ihmetyttää. Tänään aamulla leivälle latelemani broilerileikkele päätyi myös takaisin rasiaansa, koska maku ja koostumus alkoi ällöttää minua kesken aamupalan (ja utelijoille tiedoksi: ei, en ole raskaana). Punaisen lihan pois jättäminen ruokavaliosta ei ole nykypäivänä mikään uutuus eikä mikään synti (päinvastoin), mutta sen korvaaminen – etenkin leikkeleiden – tuntuu hankalalta! Meillä on suvussa korkeita kolesteroleja, eli runsaasti kovaa rasvaa sisältävät elintarvikkeet eivät oikeastaan sopisi meikäläiselle (sanoo se, joka rakastaa juustoja <3). Googlettelin jo hieman mitä muuta juuston ja leikkeleiden sijaan leivälle voisi kinkun ja kananmunan sijaan laittaa (munissa ei mitään muuta vikaa kuin se keltuaisen kova kolesteroli, jota en hurjasti saisi puputtaa) mutta olisi kiva kuulla ihan käytännön kokemuksina sieltä puolen ruutua mitä teidän leiviltänne löytyy, mikäli nuo edellämainitut ovat poissuljettuja! Etsinnässä olisi siis:

  • nopea
  • helppo
  • proteiinipitoinen
  • kasvis- tai vegaaniruokavalioon sopiva leivänpäällinen
  • (mielellään myös suht. helppo löytää kaupasta mikäli valmis tuote eikä ihan hullun kallis)

Kaupoista löytyy jonkinverran vegaaniruokavalioon soveltuvia juustoja, mutta ne ei eivät ole yhtään maitopohjaisia terveellisempiä ja sisältävät usein hurjan paljon suolaa ja kovaa rasvaa, eli juustojen osalta pidättäydyn normiversioissa ja hieman kevyemmissä sitten (niihinkin tottuu – trust me!). Pelkkää kasvista en leivälle viitsi laittaa koska ne eivät pidä nälkää – protskua siis olla pitää!

Jos sinun reseptipankistasi tälläinen löytyy – kerro minulle!

Mainokset

Asiakaspalvelusta päivää: ei näin ja tee näin

Avauduin eilen InstaStoriesin puolella saamastani asiakaspalvelusta mutta teki mieli vielä tulla tännekin kertomaan saamastani (kaltoin)kohtelusta – mikäli ette siis sitä jo IG:n puolelta kuulleet. IG:ssä päädyin muuten muuttamaan nickiäni joka aiemmin oli AMK:sta tuttu rosenbej (perustuu suknimeen) etunimiini viittaavaan jossuisabella:an. Mitään johtopäätöksiä sukunimen vaihdosta ei kannata tuosta vetää, vaan kyseessä oli ihan puhdas uudistuksen tarve 😉 Sukunimestä emme ole vielä päässeet yhteisymmärrykseen ja koska olemme toistaiseksi mieheni kanssa eri mieltä huomaan, että välttelemme k.o. aihetta keskusteluissamme kokonaan jottemme päätyisi riitoihin 😀 haha! No ei, olemme jo sopineet ettei asiasta riidellä vaan että kumpikin tahollaan miettii vakavissaan mihin sukunimeen – vaihtoon, muunnokseen tai olemassa oleviin pysymiseen – olisi valmis ja yritämme päätyä ratkaisuun, jossa kumpikin osapuoli olisi tyytyväinen. On hassua miten tärkeäksi sukunimi, jolla ei oikeastaan loppupeleissä ole MITÄÄN väliä, voi osoittautua mutta onhan se lähinnä ulkopuolisia ajatellen sellainen ainoa konkreettinen ”todiste” siitä että joku kuuluu yhteen ja muodostaa parin tai perheen. Apua nyt tämä lähtee jo ihan laukalle, mutta kun harvoin päädyn kirjoittamaan huomaan, että juttua sitten piisaa vähän jokaisesta aiheesta 😀 Koittakaa kestää.. Summa summarum meillähän pojan kasteessa päädyttiin siihen, että poika sai minun sukunimeni eli minä ja Benjamin kannamme samaa nimeä ja mies omaansa. Itse olen sukunimeni viimeinen toivo jatkon suhteen, mieheni taas toiseksi viimeinen (mikäli siskonsa pitää omansa). Sovimme, ettei tätä ”sukunimen jatkumo”-korttia saa väläyttää kun sukunimestä päädytään päättämään koska se tuntuu suoraan sanottuna lapselliselta (jatkuuhan suku vaikka nimi loppuisi). Saa siis nähdä mihin ratkaisuun päädytään – onneksi on elokuuhun asti aikaa (paitsi että sukunimi tulee ilmoittaa jo kun esteettömyystodistusta haetaan..)

Nyt takaisin otsikon viittaamaan aiheeseen: asiakaspalveluun. Olen jo 1,5 vuoden ajan (eli heti kihlauksesta) käynyt aika ajoin ihailemassa ja sovittamassa vihkisormuksia ja saanut todeta, että sen OIKEAN löytäminen on yllättävän haastavaa: täydellinen ulkonäkö, istuvuus ja hinta eivät ole se kaikista helpoin yhdistelmä lain. Kuvien perusteella todella moni sormus näytti upealta, mutta sormeen pujottaessa ne olivat.. noh, jotain ihan muuta. Monet halo-sormukset olivat aivan järkyttävän isoja ja yksikivisissä piti olla jäätävän kokoinen (ja hintainen) kivi jotta sormus näyttäisi ”joltain”. Mitä isompi kivi, sitä suurempi tarttumapinta, eli sitä suuremmalla todennäköisyydellä kivi osuisi ja raapisi aina ties mitä (ennenkun siihen tottuu – näin ainakin minua kokeneemmat morsiamet kertoivat). Kihlasormukseksi valitsin siis jo noin 2 vuotta sitten tämä iki-ihana puoliallianssinen Kohinoorin Estelle (tiedot täällä), jota olen rakastanut aina 8.10.2017 lähtien kun sen vasempaan nimettömääni sain (kyllä, kihlan valitsin jo paljon ennen kihlausta. Harakka mikä harakka..) ja alkumutkien kautta se on istunut sormeeni kuin valettu. Alkuhankaluuksilla viittaan siihen, että sovituksesta huolimatta minulle tilattiin liian pieni sormus, jota sitten suurennettiin – epäonneksi liikaa ja sitten taas pienennettiin. Koska kokoa muutettiin pariin otteeseen, luvattiin minulle porvoolaisesta kultasepänliikkeestä, että sormukselle annettaisiin 2 vuoden takuu jos jotain sille kävisi. Mitä enemmän sormusta valun jälkeen muokataan, sitä herkemmäksi se käy esim. mitä kivien istutukseen käy (ymmärtääkseni).

IMG_4879
ihana kihlani ❤ ja upeat maisemat sunnuntailta!

Käytiin mieheni kanssa hmm.. pari-3 viikkoa sitten eräässä toisessa porvoolaisessa kultasepänliikkeessä Sandbergin sormusesittelyssä, jossa siis brändin oma esittelijä kantaa mukanaan koko mallistoa ja esittelee niitä ja kertoo brändistä ja osaa vastata brändiin ja sen koruja koskeviin kysymyksiin muita myyjiä tarkemmin (vähän kuin lääke-esittelijät tuntevat oman firman ja lääkkeet, koruesittelijä on omien korujensa ekspertti). En enää muista miksi kihlani päätyi esittelijän eteen sormestani pois, mutta hän alkoi katsomaan sitä tarkemmin ja kyseli hetken kuluttua jos olin huomannut, että sormukseni oli hieman soikea sekä epäsymmetrinen rungon paksuudelta. Silmäni taisivat kasvaa pingispallon kokoisiksi väsymyksestä huolimatta (tosi huono yö takana) ja pällisteltiin siinä minä, mies ja esittelijä yhdessä sormustani: hitto, niinhän se olikin! Esittelijä neuvoi minua viemään sormukseni siitä ostettuun liikkeeseen tsekattavaksi – ihan jo siksi, että saataisiin varmuus että kivet varmasti olisivat hyvin kiinni rungossa. Muutenkin hän hieman ihmetteli miten minulle oli myyty näinkin hassun muotoinen sormus saati sitten sitä, että sormuksen kokoa oli muokattu liikkeen/sepän puolesta parikin kertaa eikä oltu tarjouduttu tilaamaan minulle uutta sormusta (olihan se toka muutos heidän oma mokansa). Itselleni tuli alkuun petetty ja surullinen olo – enhän minä taviksena ole voinut edes kuvitella että minulle olisi myyty sormus, joka tulee koristamaan vasenta nimetöntäni lopun elämääni ja joka on arvokas niin tunne- kuin hinta-puoleltakin, mutta joka ei olisi priima kuten Kohinoor sen on suunnitellut olevan.

Viime lauantaina kävimme Keravalla uudestaan Sandbergin esittelyssä legendaarisessa, vuonna 1941 perustetussa Kelloliike Soikkelissa (täällä) jossa pyysin Sandbergejä esittelevää, firman toista omistajaa eli Päiviä katsomaan kihlaani jälleen (vaikkei sormus siis heidän olekaan). Päivi pyysi myös liikkeen omistajaa katsomaan kihlaani ja molemmat olivat sitä mieltä että sormus olisi hyvä lähettää jopa Kohinooria edustavalle ja valmistavalle Kultakeskukselle näytettäväksi. Kyseessä saattaisi olla jo valussa syntynyt virhe (rungon eri-paksuus) mutta koska tästä ei voitaisi olla varmoja onko kyseessä siis korjanneen sepän vai valmistajan tekemä virhe, ehdottivat he valmistajaa. Lauantaina löysin vihdoin THE sormuksen ja pistimme sen tilaukseen ❤ thihii! Ja vielä hyvällä synttärialella varustettuna! Todellinen win-win: ihanaa ja hyvää palvelua ja hyvä hinta – jes! 🙂 Ja parasta: täydellinen sormus ❤

Kävin sitten eilen viemässä kihlaani porvoolaiseen kultasepänliikkeeseen Olle Anderssoniin (täällä), jossa olen usein asioinut ja aina ollut tyytyväinen palveluihinsa – joskin eilen saamani asiakaspalvelu on jo saanut minut aiemmin harkitsemaan jaloilla äänestämiseen. Olen kuitenkin halunnut tukea kivijalkaliikettä, joka on perustettu 1960-luvulla ja sinnittelee edelleen suurempien ketjujen rinnalla, ja jonka omistaja-mies on todella symppis ja mukava ❤ Tiskillä selitin ystävällisesti ja nätisti huolenaiheeni ja näytin sormustani, johon tympeä myyjä heti tokaisi että hänenkin sormuksensa ovat soikeita ja että se johtuu siitä, että olen nojannut sormukseeni. Fine, kulta on suhteellisen pehmeä materiaali, mutta tiedän etten ole esim. tehnyt käsillä- tai päälläseisontaa tai kahvakuulaillut tms sormus sormessani, eli en heti halunnut hyväksyä sitä että soikeus johtuisi minusta. Jouduin hetken vääntämään asiasta, jotta myyjä ”suostui” viemään sormukseni takahuoneeseen omistajamiehelle näytettäväksi, jolloin ihmettelin jo suuresti että miksi ihmeessä asiasta täytyi tehdä niin vaikea ja väännettävä: huolestunut, ystävällinen asiakas pyytää yli tonnin arvoista sormusta tarkastettavaksi – what’s the prob?! Hetken kuluttua myyjä palasi omistaja mukanaan ja omistaja selitti, että kyseessä tosiaan saattaisi olla valuvirhe – mutta että seppänsä tottakai voisi tarkastaa sormuksen ja vetosi siihen, että ymmärsi huolenaiheeni ja että halusin vain saada huolen mielestäni pois. Myyjätär alkoi samaan aikaan kun miehen kanssa juttelimme ihan samoissa fiiliksissä ja ajatuksissa tivaamaan minulta jo puhelinnumeroa ja tokaisi moneen kertaan ”mikäs puhelinnumerosi on, tekstari tulee kun sormuksesi on täällä noudettavana” eikä edes kysynyt toivoinko soittoa vai viestiä ilmoituksena (jota mies taas kysyi minulta.. hoh! Hän siis tarjosi vaihtoehtoa – nainen ei). Toivon, ettei korvistani noussut savua kun kuuntelin siinä omistajan kanssa jutellessani toisen tivaamista uhmaikäiseen tyyliin ja pidin pääni, sanoin lauseeni loppuun ja käännyin vasta sitten naisen puoleen luettelemaan numeroni. Jouduin itse vielä kysymään kauanko sormukseni olisi matkoilla, mikä ehkä jonkun mielestä on pieni yksityiskohta mutta joka mielestäni on ihan relevantti tieto – härregyyd kai minua kiinnostaa lähinnä onko kyse päivistä vai viikoista ennenkun timanttini takaisin saan?!

20170621_161839
tässä eräs vihkiehdokas (Kohinoor Estelle tämäkin)

Lähdin liikkeestä päätäni pudistellen ja kuuntelin kotimatkalla autossa Suomipopia, jossa sopivasti oli puhetta tippien antamisesta ravintoloissa ja siitä, ettei meillä Suomessa tippi-kulttuuria ole. En muista olenko koskaan antanut tippiä, mutta sen sijaan lähes joka kerta kun saan hyvää palvelua, saatan siitä ihan erikseen kiittää (eli sanomalla ”kiitos, oli tosi hyvää palvelua” ja toivottaa mukavaa päivää tms) asioin missä vain: kultasepällä, kukkakaupassa, lenkkariostoksilla, ravintolassa.. Mielestäni ostetun palvelun tai tavaran hinta EI saisi määrittää palvelun laatua, mutta kyllä se nyt on selvää että mitä kalliimmasta tuotteesta tai palvelusta on kyse, sitä laadukkaampaa ja laajempaa palvelua ainakin minä asiakkaana (varmasti sinäkin?) odotan. Harmittaa todella paljon, että siinä missä itse yritin olla mukava ja jopa anteeksipyytelevä reilun tonnin arvoisen sormukseni kanssa, sain suoraan sanottuna nirppanokkamaista ja töksähtelevää, aliarvioivaa palvelua vastaani – kuin märän, likaisen tiskirätin naamaani. Olen todella hankalan ääressä: tekisi mieli lopettaa koko liikkeen tukeminen kyseisen naismyyjän takia, mutta mukavan omistajan ja juuri tuon kivijalkaliikkeen tukemisen takia haluaisin jatkaa heillä käymistä. Blaah!

IMG_4810
Tässä eräs todella vahva ehdokas Sandbergiltä. Ehkä päädyinkin tähän? 😉

Jännän äärellä siis ollaan – sormukseni palannee ensi viikolla, jolloin saan sitten kuulla sepän tuomion. Sandbergin esittelijän mukaan minulle olisi pitänyt tilata kokonaan uusi sormus, Päivi Sandberg sanoi että sormus varmasti kestää mutta kivien istutus olisi hyvä tsekata ja Olle Anderssonin omistaja Finn meinasi että kyseessä on valmistusvirhe, joka ei vaikuta sormuksen kestävyyteen. Itselläni on vain surullinen ja epätietoinen – hieman petettykin olo – enkä tiedä kehen uskoa. Selvää on se, että haluan ja vaadin priimakuntoisen kihlan, jota saan ylpeydellä kantaa loppuelämäni vasemmassa nimettömässäni merkkinä minun ja mieheni rakkaudesta ja sitoutumisesta toisiimme. Vaikka kyseessä on ”pelkkä symboli” on sormus kuitenkin raha-arvoltaan arvokas ja vaadin siltä huippuominaisuuksia hintansa perusteella. Haluan uskoa ja luottaa kotimaiseen käsityöhön ja siksi halusin sekä kotimaisen vihkin että kihlan vaikka ne ulkomaisia kalliimpia ovatkin, mutta haluan ja vaadin niiltä rahojani vastaavaa huippuluokkaa.

Olisi kiva kuulla millaisia kokemuksia tai ajatuksia teillä on asiakaspalvelusta – kulkeeko tuotteen tai palvelun hinta ja asiakaspalvelun laatu aina käsi kädessä? Onko teillä kenties vastaavaa kokemusta palvelusta kyseisten liikkeiden tai brändien kohdalta?

Ajatuksia töistä ja urasta sekä kuulumisia häistä resepteihin

Viime viikot – ehkäpä kuukaudet – ovat menneet niin nopeasti, etten ole ehtinyt itse mukaan. Benjamin on oppinut istumaan hienosti itsekseen, vetämään itseään lattialla eteenpäin ja kaluamaan kaukosäädintä sekä himoitsemaan Ronja-labbiksen leluja. On käyty korvien putkituksessa, saatu hampaita ja vietetty liian monta katkonaista yötä.

Vanhempainvapaani päättyy pian ja työura ja ylipäätään työelämä kuvioineen on pyörinyt mielen päällä paljon. Mitä haluan tulevaisuudessa tehdä? Haluanko kehittyä urallani ja jos niin miten? Kouluttautuminen – siis lisäkouluttautuminen omalla alalla – on käynyt mielessä mutta selkeää suuntaa en ole löytänyt. Mikä minusta tulee tai tulisi isona? Olen oikealla alalla terveydenhuollossa, mutta jotain lisää siihen kaipaisin. Vaunulenkeillä olen kuunnellut podcasteja hullun lailla ja inspiroitunut tauolle jääneestä WTD:n Natan ja Vivianin Ysistä viiteen-urapodista, jossa naiset jutteleva työelämästä. Muiden suusta kuultuna lähes kaikki tuntuu mahdolliselta, mutta ihmeesti sormi hakeutuu suuhun kun pitäisi tehdä ratkaisuja itse. Uskon, että tässä on kyse todella monen muunkin äitiys- tai vanhempainvapaalla olevan läpikäydystä kriisistä kun aikaa ajatella ja pohtia kerrankin on (JOS on – eivät meinaan vauvat ilman hauskuutusta suostu olemaan – ainakaan meidän :D) Onko sullakin ollut urakriisiä tms ajatuksia työelämästä kun olet ollut lapsen kanssa kotona? Johtivatko ajatukset mihinkään konkreettiseen esim. koulutukseen, uuden duunin hakuun? Itse kaipaisin jotain pientä spessua hopeareunusta omaan duuniini, jossa viihdyn aivan täysillä ❤

IMG_4679

Häitä yritän suunnitella tässä aivosumun, korvavaivojen ja nukkumattomien öiden lomassa, eli sanomattakin on selvää ettei niitä hurjasti olla ehditty miettiä 😀 Tai taidan minä ne päivittäin mainita jos mieheltä kysyy, mutta mitään konkretiaan johtavaa ei juuri ole tapahtunut. Kirkko, juhlatila, valokuvaaja, DJ, catering ja meikkaaja-kampaaja on varattu. Mekkokin on tilattu, kengät ostettu ja vihkisormusta AJATELTU. Ja ainiin onhan kutsukortitkin tilattu ja lautasliinat saatu! Hei eihän tämä kuulosta lainkaan niin mahdottomalta kun näitä asioita listaa ylös – jee! 😀 Mutta puuttuuhan vielä koristelut ja ties minkä ajattelu – asioiden, joista en edes itse tiedä. Propsit äitille joka kannusti katsomaan ja hankkimaan lautasliinat jo nyt kun juhlasesonki on vasta aluillaan jotteivät ne kivoimmat värit loppuisi. Kiitos äiti ❤

Mitäs muuta sekameteliä tähän voisi kertoa? Olen tosiaan kuunnellut podcasteja ihan hurjasti ja suosikeiksi ovat nousseet vanhat tutut sekä pari uutta:

  • Afterwork
  • Papupata
  • Auta Antti
  • Mitä vielä Ronja Salminen?
  • Ysistä viiteen
  • Perjantain parhaat

Mitä podcasteja sinä kuuntelet?

28E92F4F-8B5A-4EF3-A2E8-EDDB5C96941B
Käytiin Vuosaaren lähellä päiväretkellä – ja mies näki peräsi kolme kyytä! Arvatkaa vaan tultiinko juoksujalkaa pois mun toimestani 😀

Parin viikon päästä olen menossa kampaajalle laittamaan vihdoin tukkaa kuosiin ja ehkä jo nyt jutellaan rakkaan Heidin kanssa vähän hääkampauksesta. Fiksua kyllä olen varannut ajan värjäykseen mutten tiedä YHTÄÄN mitä kuontalolle tekisi. Vaaleat raidat piristäisivät mutten tiedä kestävätkö nämä Benjaminilta jäljelle jääneet hapsut vaalennusta (poika on siinä mukavassa vaiheessa kun hän repii KAIKKEA). Ja vaaleneehan tämä tukka auringon myötä kesällä.. Vinkkejä tai idiksiä?

Hyväksi koettu ja testattu ohje itsetehtyihin falafeleihin löysin täältä Viimeistä murua myöten-blogista: täydellisen rapsakoita ja yllättävän helppoja valmistaakin! Suosittelen! Kaupasta en meinaan ole vielä löytänyt mitään kehuja ansaitsevia valmiita falafeleita herkkuhimoon.. Toki nämä vievät pannulla lämmittämistä enemmän aikaa koska valmistus aloitetaan jo edeltävänä päivänä, mutta eivät nämä nyt sekoittamista hurjempaa eforttia vaatineet.

Resepteistä puheen ollen itsetehtyä tsatsikia on tullut syötyä luvattoman paljon koska se vaan sopii niin hyvin kaiken kanssa: falafeleiden, salaatin, kanan, kalan.. Lihaa en viime aikoina ole halunnut syödä muuten kuin broilerileikkeleen muodossa leivän päällä ja olen tässä väläytellyt miehellekin jo ajatusta punaisen lihan poisjättämisestä kokonaan (vain omalta osaltani – hänhän rakastaa lihaa eikä IKINÄ lopettaisi sen syömistä kuulemma – ellei sitten saisi kuulla että se johtaisi äkkikuolemaan). En toisaalta tiedä haluanko kategorisoida itseäni syöjänä mihinkään tiettyyn ryhmään; rajoitukset kun tunnetusti lisäävät himoa. Tiedäthän, kielletty hedelmä? Ehkä pysyn vain vähin äänin tässä ryhmässä johon nyt olen tieni löytänyt: kasvispainotteinen kalan ja kanan syöjä, joka haluaa kahviinsa ja puuroonsa kauramaitoa mutta joka aterian päätteeksi voi juoda puolikkaan lasillisen kylmää maitoa ja joka höylää leipänsä päälle tavallista juustoa ja syö hymyssä suin kesoa suoraan purkista. Koska se on niin hyvää! Ah hei apua tsatsikistahan mun piti puhua! Siihen kokeilin laittaa Sara Parikan vinkin perusteella fetaa – ja jösses kuinka hyvää! 🙂

Häistä ja podcasteista puheen ollen olen ulkoillut kävellen tooosi paljon viime aikoina kiitos nätin sään – mutta saanut todeta, että kroppani on niiiiiin totaalisen jumissa ettei tässä tunnu olevan mitään järkeä. Tuttavani, crossfitsalin omistaja Laura neuvoi vahvistamaan pakaralihasta ja antamaan rangalle paljon kiertoja jotta pääsisin eroon alaselän/lonkankoukistajien jumeista, joista kärsin siinä määrin nyt että alttarille kävely jännittää ihan toden teolla: pystynkö siihen kun jalat tuntuvat olevan niin hapoilla 247?

Nyt lopetan tämän sekametelöinnin ja painun hakemaan kahvia. Viime yönä poika teki hampaita valvottaen meitä 3:30-6, joten kahvihammasta tulee tänään kolottamaan. Pakko käydä vähän ulkoilemassa jottei kofeiini pistä ihan tärinäksi – ja taitaa se ulkoilma piristää kahvia paremmin. Muuten ohjelmassa on kämpän fiksaamista, käydään katsomassa mulle vihkisormusta sormusesittelyssä ja varmasti ihan vaan oleskelua. Mitäs teille? Hyvää viikonloppua ❤

 

Viikon aakkoset

A aurinko on paistanut ihanasti lähes koko viikon ja tuonut paljon energiaa ❤

B banaania on tullut ostettua kaupasta useita kertoja – reilun kaupan kuten aina! Itse en niin banskusta välitä mutta pojalle maistuu

C C-vitamiinipitoista kasvoöljyä laitan nassuun niinä aamuina kun olo ja iho on sumea

D D-vitamiinia ei pian enää tarvitse purkista kun aurinko jo saa meidät tuottamaan sitä riittävästi 🙂 jee!

E Energiaa on piisannut lenkkeilyyn ja ulkoiluun vaikka unet ovatkin olleet vähän kortilla

F Franskisar eli ranuja syötiin perjantaina iltaruoaksi. En edes muista koska viimeksi mutta ah miten namia! Ja kyytipojaksi tietty nakkia :,D (niitä taisin syödä viimeksi vappuna..)

G Greyn anatomia – sarja jota katsoisin mielelläni jos vain ehtisin.. Pojan päikkäriaikaan usein siivoan ja ulkoilen hänen kanssaan vaunutellen enkä illalla jotenkin saa aikaiseksi enää avata TV-sarjoja.. ihana sarja silti ❤

H Häät. Paljastin aiemmin viikolla että meillä tosiaan tanssitaan häitä loppukesästä (IIK!) ja niiden suunnittelu on vielä tooooosi vaiheessa..

I Icecream! Maanantain hammasoperaation jälkeen mies oli ihana ja haki minulle illalla purkillisen Breyersiä, jonka kiskaisin siltä istumalta. Nam!

J Jugurttiakin on tullut syötyä rahkan kanssa sekoitettuna. Tosi hyvä välipala marjojen kanssa!

K Kahvia olen juonut väsymyksen takia hieman normaalia enemmän

L Lintujen laulua olen jopa havahtunut kuuntelemaan lenkkeillessä. Itselleni etenkin lokkien ensimmäiset kailotukset ovat orastavan kesän merkki. Aah kaipaan saaristoon ❤

M Mammalle soittelen lähes joka päivä. Miksi? Koska äiti on paras! ❤

N Nauranutkin olen – etenkin pojan hassuille äänille ja jumppailuilleen 😀

O Obama, Michelle. Sori en ole vieläkään lukenut kirjaasi loppuun.. Ei muka ole aikaa.

P Pyjamahousut puen aina iltasuihkun jälkeen. Vaikka collarit on collarit niin pyjamahousut ovat astetta pehmeämmät ❤ Omat suosikkini ovat vaaleanpunaiset valkoisilla pilkuilla (ja ostin ne itselleni joululahjaksi..)

Q Qasqai on kaverini auto 😀 kuinka random mutta hankala kirjain keksiä muutakaan..

R Rakkaus tuntuu olevan niin hyvässä kuin pahassakin usein mielessä. Parisuhde kyllä vaatisi hieman panostusta tässä mutta jotenkin vauva tuntuu vievän kaiken ajatuskapasiteetin ja hän on prioriteetti numero yksi etenkin nyt kun eletään ikävää sairastelukierrettä samalla kun mies on työharkka/työputkessa

S Suihku. Lämmin iltasuihku on paras päätös päivälle siinä missä aamukahvi on päivän paras aloitus ❤

T Timantit. Olen aikamoinen harakka ja nyt häiden alla mietin lähes päivittäin minkälaista koristetta tuohon vihkisormeen haluaisin. Ääh valikoima on niin laaja eivätkä kuvat ja todellisuus tunnu kohtaavan lain jos joskus kaupoilla menee sovittelemaan.. Pitäisi ensin keksiä MILLAINEN sen sormuksen pitäisi olla ja sitten kartoittaa valikoimaa. Miten sinä olet päätynyt omaan sormukseesi?

U Univaje. No koska vauva ja korvatulehdus..

V Vesilasi ja -pullo minulta löytyy AINA. Etenkin aamulla ja imetyksen jälkeen on saatava vettä – ja heti! Maanantain viisurin poiston jälkeen tiukinta teki se ettei saamut juoda(kaan)  tuntiin

X Xylitolpastilleihin iskee himo ja huomaan välillä syöväni niitä kuin karkkia (jota ei sen sijaan tule syötyä koska ei ole himo)

Y Ympäripyöreästi tulee usein sovittua treffejä kavereiden kanssa ja aikataulut lyödään usein lukkoon vasta juuri ennen h-hetkeä. Vauvoilla on tapana hieman vaikuttaa aikatauluihin 😉

Z zzz.. nukkua voisi hieman nykyistä enemmän mutta eletään tilanteen mukaan.

Å Åre? Ööh apua en keksi muutakaan :,D

Ä Äitienpäivä. IIK hei nyt vasta tajuan että toukokuussa saan viettää ekaa äitienpäivääni! 😀 Kasapäin hemmottelua minulle kiitos!

Ö Öitä. Vaikka miehen kanssa usein huomaamme viettävämme illat aika hiljaisissa tunnelmissa, on tärkeätä toivottaa toiselle aina hyvät yöt – oltiin kotona tai töissä.

Aprillipilaako?

Huomenta!

En tiedä teistä, mutta ainakin omasta mielestäni aprillpilat alkavat olla niin last season. Tänä vuonna näin aiempiin vuosiin verrattuna huomattavasti vähemmän piloja somessa  ja tosielämässä en joutunut kertaakaan huijatuksi (tai sitten en vain ole vielä tajunnut huijauksia..). Itse yritin tehdä pienen pilan Instan puolelle, mutten tiedä onnistuinko. Postasin kuvan vasemmasta nimettömästäni, jota koristi iiiiiiso halo-mallinen morganiitilla (kivi) varustettu sormus, kuvatekstillä ”aprillipilaako? Kuva sai paljon tykkäyksiä ja storiesin puolella kysyinkin ”onko tämä pilaa vai ei?”, johon peräti 80% vastasi ”ei”. Oliko kuva sormuksesta siis huijausta vai ei?

IMG_3846
Tämän kuvan julkistin aprillipäivänä instassa. Mitäs mieltä olette? Hot or not?

No, naimisiinmeno tuskin on huijaus ja kellekään uutinen – olemmehan avomieheni kanssa kihloissa ja lupaus naimisiinmenosta on tehty. Meidänhän itse asiassa PITI mennä naimisiin jo viime elokuussa, mutta raskauden myötä päätimme siirtää häitä (onneksi – poikahan syntyi kuukauden etukäteen eikä siinä hullunmyllyssä häistä olisi tullut yyyyyhtään mitään). Tilastoja kun katselee niin todella (harmittavan) moni pari itse asiassa eroaa lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana – enkä kyllä ihmettele! On tämä meinaan aikamoinen mullistus vaiheineen, väsymyksineen, hormoneineen.. Huh.

Mutta miten on asian laita? Oliko kuva fuulaa vai faktaa?

Paljastus: sekä että. Kuvan sormusta tuskin tulette mun sormessani näkemään, mutta ehkäpä jokin muu. Me nimittäin päätimme avomieheni kanssa taistella tilastoja vastaan – ja mennä naimisiin hieman pojan 1-vuotispäivän jälkeen! 🙂 Olen jo pitkin kevättä kertonut, että minulla on jokin juttu josta haluaisin täällä somessakin kertoa mutten ole vielä halunnut sitä paljastaa. Nyt kun aika kuluu kuin siivillä ja kuukaudet käyvät pian vähiin, taitaa olla aika paljastaa tämä ihana uutinen – ja pyytää teiltä kaikki mahdollinen apu ja hyvät vinkit kehiin! Mistä unelmien sormuksen tunnistaa? Bändi vai Spotify-lista? Millä rauhoittaa itsensä alttarille lähtiessä? Mitkä kengät ovat parhaat koko päiväksi pidettäviksi? Mitä huomenlahjaksi? Kuka hoitaa n 1-vuotiasta poikaa ja missä häiden aikana? Yöruoka..?

20170621_161754
kuva jo kahden vuoden takaa 😀

IMG_3850

Bridezillaksi en aio ruveta, mutta haluaisin ottaa suunnittelusta ja fiilistelystä enemmän irti kuin mitä tähän asti olen ehtinyt tehdä (lähinnä sormuksia pari kertaa sovitellessa) ja olisikin kiva kuulla jos siltä puolen ruutua löytyy kanssasisaria joilla tämä iso päivä on vielä edessä – tai teitä konkareita, joilta voisin oppia jotain 😀

Aurinkoista keskiviikkoa! 🙂

Tällä viikolla olen..

… ollut toooosi vaihtelevalla tuulella ja ihmetellyt, miten PMS-tyyppisiä oireita tämä keho voikaan kantaa. Mieliala on kummallisen matala ja ärtynyt ja ärsyynnyn siihen, että kaikki ärsyttää. Toivon, että tämä menisi nopsaan ohi. Vastapainoksi kun jostain innostun, olen aivan tulta ja tappuraa ja sata lasissa menossa. Hui tätä tunteiden vuoristorataa! Miksei kukaan kertonut ainakaan minulle imetyksen jälkeisestä mielialan vaihtelusta?

IMG_4391
Lenkkeiltykin on – paljon! Koska aurinko ❤

… tavannut kavereita ja suhannut paikasta toiseen enemmän kuin piiiitkiin aikoihin – ja huomannut, miten väsyttävää suhaaminen minulle on. Vaikka kaikki kaveritreffit menoineen ovatkin olleet tosi kivoja, täytyy minun näköjään hyväksyä se, ettei minun tulisi suunnitella ainakaan montaa treffiä samalle päivälle koska eestaas meno näyttää kuormittavan minua luultua enempää (syytän tästä erityisherkkyyttä). Juttelin tästä miehelleni ja hän toisaalta totesi, että kaltaiseni suhaaminen kyllä olisi kuormittanut ketä vain. Kavereita, kollegoita ja maailmaa on silti ollut kivaa nähdä!

… tainnut juoda kahvia normaalia enemmän – koska väsymys.

… imuroinut useasti ja manannut isoa koiraa jolla taisi alkaa karvanlähtöaika.

… herännyt naurettavan aikaisin jo viiden aikaan pojan aamuimetyksen jälkeen enkä ole enää saanut unenpäästä kiinni

IMG_4396

… ollut onnellinen siitä, että mieheni nukahtaa minua paremmin uudestaan ja että hän on hoitanut pojan mahdolliset itkut ja älähdykset yöllä, jotta olen itse saanut ”vain” kuunnella niitä sängynpohjalta. Siirryimme jättämään yöimetykset pois ja imetän vasta klo 5-6 (ja toivon, että poika jatkaisi uniaan vaikka minä en..) koko perheen jaksamisen vuoksi. Poika syö niin hyvin päivisin sekä ruokaa että maitoa, ettei hän enää lähes 9kk ikäisenä tarvitse ruokaa öisin

… nähnyt ekat leskenlehdet! Jee! Kevään merkki!

IMG_4382.JPG

… todennut kuinka terapeuttista auton hinkkaaminen pienen pienellä rätillä voi olla. Tack pappa ❤ Aina ei tarvita sanoja – toisen läsnäolo voi riittää.

… ihmetellyt miksi ihmeessä etenkin keski-ikäisiä vanhemmat ihmiset käyttävät toooosi voimakkaalta tuoksuvia haju- ja partavesiä – lenkille lähtiessään! Huhheijaa mitkä haju.. eikun tuoksupilvet toisia ihmisiä ympäröivätkään! Mielestäni on ok laittautua myös lenkille, mutta onko niitä tuoksuja pakko spruitata niin paljon, että vastaantulevankin henkeen käy..?

IMG_4351
Ainiin ja tehnyt vuoden ekan pyörälenkinkin!

… ihmetellyt myös miten töykeä lehtimyyjä voi olla todettuaan minulle todella nyrpeällä äänellä ”että hyvää päivänjatkoa vaan sullekin!” kun ilmoitin nätisti etten edes pienen pojan äitinä ole kiinnostunut Vauva-lehden tilaamisesta. Itseäni ei ainakaan vauvalehdet kiinnosta (muuten kuin odotustiloissa istuskellessa) vapaa-ajallani, jolloin saan hetken tehdä muuta kuin ajatella lapsia. Sori vaan – Elleä, Trendiä ja Sportia mulle 😀

IMG_4372

… haaveillut maantiepyörästä. Kävin koejamassa maailman kauneinta Bianchin maantiepyörää Vantaan Velo & Oxygenillä ja nyt himoinnut omaa pyörää kuin kuuta nousevaa. Pyöräily olisi hyvää vastapainoa juoksulle (josta menen piakkoin äitiysfyssarille juttelemaan josko sen aika pian koittaisi) ja toisi sitä vapaudentunnetta ja raitista ilmaa ja omaa aikaa, jota kaipaisin. Olen itkenyt verta ja kyyneleitä kun olen saanut nähdä miten pyörä toisensa jälkeen myydään tori.fissä suoraan nenäni edestä, mutta toivon että onni vielä olisi minulle myöden. Mietin hieman vielä olisiko cyclocross vai maantie parempi, mutta koska kaapista löytyy hybridi (josta saatan luopua koska väärä koko) sekä mummo-Helkama, voisi maantie olla parempi. No mistä pyörästä unelmoin? Tästä kaunottaresta, jota tosiaan koeajoin Vantaalla. Olisipa lompakossa iso ylimääräinen seteli..

IMG_4373
Unelmoida aina saa.. ❤

 

Jos joltain löytyy ylimääräinen rungolla 50cm josta haluaisi luopua – ilmoittakaa!

Sellaisia sekametelikuulumisia tänään ja tältä viikolta. Mitä teille kuuluu? Onko kevättä jo rinnassa? 🙂

Mitä meille kuuluu? Hormonimyrskyjä, hampaita, öitä ja harrastuspohdintaa

Heips! Taas aika jo rientää ja viikko lähenee loppuaan. Meillä on nyt Benjamin peräti kolmena (!) yönä peräkkäin nukkunut hienosti läpi yön (paitsi eräänä yönä heräsi klo 3 mutta nukahti itsekseen – jee!) – toissapäiväiseen asti, jolloin herätti meidät kahdesti ja valvoimme peräti TUNNIN klo 3-4. Siinä meinasi kyllä hermot mennä säpäleiksi kun kuunteli pojan jo hiljenevää marinaa ja ajatteli että jes, nyt jatketaan unia – ja taas se marina jatkui. Minä yritin ensin rauhoitella, mies sitten kun ajateltiin että josko tässä olisi taas sellainen ”protestoin koska sulla on ne tissit!”-nurina, jota poika siis usein harrastaa (eli marisee mulle eikä suostu rauhoittumaan mutta isälleen tai muulle kuin mulle rauhoittuu) muttei sekään auttanut. Ilmavaivat ilmeisesti haittasivat pienen unta, mutta oli siinä sitten muutakin kun tosiaan tunti rauhoittumiseen meni. Yritimme tässä jo hienosti unikouluttaa poikaa eli jättää yöruokailut pois, mutta sinä yönä oli pakko myöntyä ja imettää koska se oli ainoa keino jolla poika hiljeni ja rauhoittui nukkumaan. Aavistin kyllä jo, että poika vielä vaatisi tissiä kun tunnin marisi ja oli masustaan kipeä; nälkähän siinä tunnissa ehtii tulla! Mutta muuten meillä on siis yöt menneet jo paremmin ja toivon, että viime öinen oli tilapäistä. Neuvolan terkkarin neuvosta yritimme kääntää päiväunet päittäin niin, että pidemmät unet tulisi vasta iltapäivällä ja lieneekö sillä osa ja arpa siihen, että yöt ovat sujuneet paremmin? Ehkä, mutta siitä olen iloinen 🙂

IMG_4303
Minun rakkaat ❤ En ehkä kestä miten söpö poika on tuossa Metsolan pipossaan. Pieni nalleni ❤

IMG_4310

Kiinteiden lisääntymisestä nykyiseen (aamu- ja iltapala, sekä nyt yksi lämmin ja yksi pienempi lämmin + hedelmätyyppinen ateria) imetys on vähentynyt – ja sen myötä olen löytänyt itsestäni ihan uuden – tai oikeastaan vanhan tutun – piirteen: räjähdysherkän, PMS-bitchin. Juttelin jo lyhyesti IG Storiesiin aiheesta mutta ajattelin avata ja kysellä täältä lisää: onko muilla ollut vastaavaa? Googletin (kuten kaikki tekevät kun haluavat saada varmistusta oireilleen ;)) asiaa ja löysin parikin lähdettä, jotka tukivat sitä mitä itse epäilin – eli että hormonitoiminnan muuttuessa imetyksen vähentyessä, mielialanvaihtelut astuvat kehiin. Eli juuri sitä, mitä meidän taloudessa on nyt viime viikkoina, peräti kuukausina nähty ja kuultu. Kerroin miehelleni, että tunnistan itsestäni sen saman järkyttävän räjähdysherkän muijan, joka olin e-pillereitä syödessäni nuorempana, enkä tällä hetkellä tunnista itseäni lain: olen allapäin, räjähdän ihan pienistä mitättömistäkin asioista (etenkin koiralle ja miehelle) ja häpeän niitä suoraan sanottuna jälkeenpäin, voin itkeä tihrustaa en millekään (äsken tanssittiin Benjaminin kanssa Paula Koivuniemen tahtiin ja porasin..) ja olen muutenkin tosi hermoheikko enkä lainkaan se iloinen energinen itseni, joka tiedän olevani ja joksi haluaisin itseni tuntea ja joksi haluan itseäni kuvailla. HUH. Voitte vain kuvitella miten täällä pienessä 60 neliöisessä kämpässä on ollut tiivis tunnelma kun meikä räjähtää ja nalkuttaa pienimmästäkin aiheesta aiheetta ja miltä se on pari- ja perhesuhteissa tuntunut: hirveältä! Onneksi – siis ONNEKSI – juttelemme mieheni kanssa paljon ja kaikesta avoimesti ja saimme viimeksi tänään aamulla solmuja avattua ihan vain keskustelemalla. Voisin kuvitella, että tämä parisuhde olisi jo entinen ellemme puhuisi ja kommunikoisi niin hyvin kuin teemme. HUH.

IMG_4329
Fafa’ssa lounaalla: miehellä jokin kabab-pita ja ranut, pojalla kaupasta bolognesesosetta ja mulla halloum-salde

Viikolla olemme muuten m.m. käyneet koko perheen voimin Jumbossa (jopa syömässä! Jee! Käytiin Fafa’ssa ekaa kertaa, jossa mokasin nälissäni hädissäni ja otin halloum-annoksen vaikken edes pidä halloumista suolaisuutensa takia, haha! :D) sekä nähty kavereita. Olen niin älyttömän onnellinen siitä, että olen löytänyt kaverin, jonka elämäntilanne on aika samanlainen kuin minun: miehensä on samantyyppisessä työssä kuin minun, heilläkin on pieni lapsi (tytär, reilu vuoden), labbis ja on muutenkin minun kanssani kovin samanhenkinen. Käytiin eilen heillä iltakahvilla ja aah miten ihanaa oli purkaa ajatuksia ja jutella kaikesta – m.m. tästä hormonien vai minkälie aiheuttamasta PMS-raivosta. Kaverini, joka on siis opiskellut biologiaa, selitti että väsymys ja imetyksen vähentyminen kulkevat käsikädessä ja ne yhteenlaskettuna selittävät tämän mielialanvaihtelun: kun imetys vähenee, väsymystä vastaan taistelevat hormonitasot laskevat ja nukkumattomuus alkaa painaa ja vaikuttaa sen kautta mielialaan. Huh, huojentavaa että vaivalleni löytyy ihan selkeä syy. Ehkä. Perjantai-iltana kävin hierojallakin ja kokeiltiin sellaista jännää neulaustekniikkaa, jonka pitäisi purkaa nimenomaan lihaspinkeyksiä jopa hierontaa paremmin. Hieroja oli aika järkyttynyt siitä kuinka kireällä takareiteni, pakarani sekä lapani ovat – mutta ihmekös tuo kun niissä jumeja on ortoreksia-ajoilta 5 vuoden takaa kertynyt, eikä niiden tilannetta reipas somettaminen, yksitoikkoinen juoksuharrastus sekä raskaus ja lapsen kantaminen ole helpottanut.

IMG_4320
Ronjan kanssa metsälenkillä ❤

Lumien ja jäiden sulamisen myötä ovat lenkkipolut yhä enemmän alkaneet himoittaa minua ja laitoin jo viestiä äitiysfyssarilleni Marikalle (kuva ja tiedot täällä) josko voisimme pian treffata ja tarkastaa erkauman ja ylipäätää palautumisen tilanteen. Lantionpohjan lihaksia olen nyt yrittänyt muistaa tehdä ahkerammin ja olemme jokaviikkoisessa jumpassa tarkastelleet erkaumaa yhdessä jumppaohjaajan kanssa, mutta haluan ehdottomasti tarkastuttaa tilanteeni ammattilaisella jottei mitään hassua pääsisi käymään – tulevaisuudessakaan. Sekä Marika että hierojani ovat painottaneet, että olisi nyt parempi saada jumit auki (ja Marika tietty muistuttanut tuosta lantionpohjasta) ennenkun lähden pinkomaan, jottei kroppa menisi rikki ja jotta se pinkominen ylipäätään olisi mahdollista. Tiedän, että nyt jos koskaan täytyisi todella panostaa kehon huoltamiseen sekä sen terveyden ylläpitämiseen, joka siis tarkoittaa ja vaatii monipuolisempaa liikuntaa – ja sitä kehonhuoltoa. Mielessäni kävi jo pyöräily juoksun kaveriksi, mutten tiedä onko pyöräily, jossa yläkroppa on staattisesti paikoillaan pidempiä aikoja (mikäli jaksan polkea :D) yhtään sen parempi laji, mutta siinä saisi vähän vaihtelua ja raitista ilmaa, jota ehdottomasti kaipaan. Polkujuoksua haluaisin uudestaan lähteä kokeilemaan, mutta juoksun n.s. oheislajiksi se ei sovi. Sisätiloihin en taida palata enää muuten kuin ohjattuun liikuntaan (kuten jumppa jossa nyt käyn), mutta lihaskuntoa täytyy ehdottomasti löytyä jokaikisen viikon ohjelmistosta.

Tänään heräsimme pojan kanssa jo tosi varhain – heti viiden jälkeen, joten uni taitaa tänään tulla aikaisin; poikakin meni aamupäiväpäikyille jo 8:30.. Tälle päivälle ei ole muuta suunniteltu ohjelmaa kuin ulkoilua – onhan keli mitä parhain! Ehkä istun vielä hetken ja pohdin näitä lajeja ja googlailen sekä maantie- että cyclocrosspyöriä että niitä juoksuun sopivia juomareppuja/-liivejä ennenkun lähden ulos 😉

Jos sulta löytyisi kokemusta tai vinkkiä tai näkemystä esim. pyöristä (merkki, malli) tai ylipäätään lajiehdotuksia mulle, niin bring it on! Kivaa sunnuntaita! 🙂