Unikoulun ja vatsanpurujen jatkoa sekä äidin luovuuden etsimistä

Huomenta! Ollaan edetty jo viikon keskimmäiseen päivään, keskiviikkoon (ei sillä että itse tietäisin mikä viikonpäivä on ellei keittiönseinällä roikkusii kalenteri, josta tsekkaan miehen työvuorot). Pikku-Benjaminimme unikoulu alkoi perjantain ja lauantain välisenä yönä (josta kirjoitin täällä) ja koska aihe on puhuttanut sekä täällä blogissa, että Instagramin puolella on mielestäni kiva jatkaa sen etenemisen raportointia täällä blogissakin. Uni ja unettomuus taitavat olla vauva-arjen yleisin puheenaihe vatsavaivojen ja vanhempien ajankäytön ohessa btw 😀 Ainakin minun kokemukseni mukaan!

BA9D409E-FEBD-4A3D-8207-021E43A14D18

Maanantain ja tiistain välinen ilta oli unikoulumme käännekohta. Sinne ei-ajateltuun suuntaan. Mies oli maanantaina lähtenyt vuorokauden mittaiseen työvuoroonsa ja minä tein totutusti pojan kanssa iltatoimia siirtyen klo 19 iltapesulle eli kylpyyn ja sen jälkeen linnottauduimme sohvalle iltatissille. Poika alkoi vaikuttaa uneliaalta siinä 19:45, jolloin kävelin poika sylissäni hiljaa pimeään makkariin ja istuin sängylle vielä hetkeksi. Siinä kohtaa silmänsä rävähtivät lautasen kokoisiksi – ja rimpuilu ja huuto alkoi. Pysyin rauhallisena, juttelin ja lauleskelin hiljaa, silitin päätä ja nostin olkapäälle josko jokin pieru tai röyhtäisy olisi vielä ollut tulossa. Oli ja tuli pois, joten poika takaisin puoli-istuvaan kehtoasentoon syliin ja tuttia suuhun ja hiljaista lauleskelua. Itkupotku jatkui, nyt yhä rivakammin. Laskin pojan hetken päästä sängylle, josko hän ei osaisikaan rauhoittua syliin (joskushan vauvan on hankala nukahtaa ja rauhoittua syliin vaikka mitä tekisi – mikä on nurinkurista koska sylin pitäisi olla se turvallisin mahdollinen paikka mutta näin se on !). Ei, itkupotkuraivo jatkui. Tutti lensi suusta kaaressa heti kun sitä tarjosin ja meno yltyi yhä raivokkaammaksi. Nostin syliin edelleen rauhallisin ottein, nousin ylös ja heijasin varovaisesti itse puolelta toiselle keinuen, josko se olisi rauhoittanut menoa. EI, EI ja EI. Tässä kohtaa oli lähemmäs tunti kulunut ja oloni alkoi olla epätoivoinen. Kertaalleen sain pojan rauhoittumaan ja jopa laittamaan silmät kiinni, jolloin laskin hiljaa hänet pinnikseen – jolloin silmät taas rävähtivät nanosekunnissa sepposen selälleen ja karjuminen ja raivoisa potkiminen jatkui. Voi kiesus mitä ihmettä mä sun kanssasi teen?! Seuraavaksi ajattelin, että pidän vain sylissä, rimpuili tai ei – niinhän ne supernannytkin opettavat ja tiedän kokemuksesta, että turvallinen tukeva ote myös rauhoittaa kun lapsi vain ”päästää irti” ja uinahtaakin. Nooh.. Ei mennyt seKÄÄN kuin Strömsössä vaan raivoisa meno jatkui. Tässä kohtaa totesin, että minun oli PAKKO laskea huutava lapsi sänkyynsä ja rauhoittua itse hetki. Poika jäikin sänkyynsä kitisemään tutti suussa ja menin itse keittiöön hetkeksi ja manasin. Parin minuutin kuluttua palasin ja nostin edelleen huutavan lapsen syliini ja jatkoin sylissä rauhassa pitelemistä. Purskahdin itkuunkin kun lapsi hetken rauhoituttuaan jälleen kerran veti naaman ruttuun ja pärähti kovaääniseen itkuun. Irtisanoudun äitiydestä! ajattelin. Poika rauhoittui hieman, jolloin laskin hänet uudestaan pinnikseen, laitoin tutin ja poistuin. Kuuntelin kitinää, kihisin itse sisimmissäni ja menin terassille päästämään Ronjan iltapissalle. Manasin tilannetta, silitin ja suukotin koiraa ja palasin sisälle kuulemaan, että poika edelleen kitisi, muttei huutanut. Okei, nyt käyn nopsaan suihkussa – et mene rikki jos olen hetken poissa. Pienen kämppämme ansiosta tiesin, että kuulisin kylppäriin asti jos pojalle tulisi kovempi hätä ja huuto yltyisi, jolloin menisin oitis hänen luokseen. Vauvathan huutavat erilaisia huutoja ja kitinöitä ja sellainen kova huuto on se, johon tulee vastata HETI; ainakin itse tulkitsen sen lapsen todelliseksi hädän tunteeksi kun taas pienempi kitinä ja valitus on sellaista, jota voi välillä kuulostella hetken. Meillä pojalla on tapana kitistä sellaista ”aiaiai”-kuuloista kitinää kun vatsa vaivaa ja sellaista tämä ajoittain oli. Tiesin kokeilleeni jo kaikkia keinoja jotka tiesin hänen oloaan helpottaakseni: antanut illalla Disflatyliä, imettänyt, röyhtäyttänyt, heijannut, pierujumpannut, laittanut vatsalleen, hieronut.. Arvelin, että osasyy kitinään oli myös se, että olimme tässä kohtaa taistelleet nukahtamista vastaan jo lähemmäs 2 tuntia ja että poika oli ollut hereillä PITKÄÄN (heräsi joskus 16-17-aikaan ja kello oli nyt yli 21). Kävin siis kuumassa suihkussa, hengitin ja laskin rytmiä 4-4-4 ja tuoksuttelin kookoksentuoksuista suihkusaippuaani voimia keräten. Kyllä tämä tästä; ennemmin tai myöhemmin hän väsyy ja nukahtaa.

Voitte siis kuvitella pöllästyneen ilmeeni kun makkarista ei kuulunutkaan mitään: syvä hiljaisuus. Hiivin makkariin ja kurkkasin pinnikseen: poika nukkui meritähtiasennossa. Kävin omaan sänkyyni, ihmettelin, taisin hieroa otsaani ja kuuntelin hiljaisuutta ekaa kertaa 2 tuntiin. Juuri ennen nukahtamista minun oli pakko vielä nousta ja kurkata pinnikseen (joka on sängystäni peräti korkeintaan puolen metrin etäisyydellä) ja tarkistaa, että poika vielä hengitti. Kyllä, täysin rauhassa. Kävin itsekin makuulle ja nukahdin.

Sinä yönä päätin, että poika saisi olla vieressäni koko yön kunhan vain nukahtaisi omaansa. Herätykset tulivat tasaisesti puoliltaöin, klo 3 ja 5 sekä 6. Klo 3 herätys oli raivoisa huuto, joka rauhoittui kun käänsin pojan vatsalleen. Aamuyöstä beibi B:llä on muutenkin ollut tapana nukkua levottomammin, eli nuo tiheämmät herätykset eivät olleet poikkeus. Aamulla nousin pojan nukahdettua 6:45 ja ihmettelin kummallisen pirteätä oloani. Kun en ollut yöllä noussut edeltävän yön tapaan tusinan verran kertaa laittamaan tuttia tai nostamaan pinnikseen tai sieltä pois, oli oloni energinen vaikken kovin pitkään ollutkaan nukkunut.

Viime yö, eli tiistain ja keskiviikon välisen yön, beibi B nukahti kitisten pinnikseen (isi oli kotona rauhoittelemassa tällä kertaa – sovimme jo, ettei minun tarvitse käydä sama taistelua jälleen) ja väsyneen kitinän päätteeksi poika nukahti ennen 21 ja heräsi puoliltaöin, jolloin mies haki hänet viereeni ja niin B nukkui koko yön kanssamme. Herätykset totutusti klo 3 ja 6.

Tässä on nyt niin monta liikkuvaa tekijää, etten tiedä mistä tätä lähtisi avaamaan, mutta selvää on se, että se hienosti suunnittelemamme unikoulu täytyy nyt räätälöidä meidän tarpeisiimme. Instastoriesin puolella eräs ihana seuraaja kirjoitti juuri sen, jota itsekin olin miettinyt: pojalla on vielä niin kova läheisyyden tarve päikkäreiden takia (jotka hän urheasti nukkuu vaunuissa jopa 2+3 tuntia!), ettei hän masulla olon ja vuorovaikutuksen jälkeen (matolla olon ja seurustelun Newborn-istuimessaan) ettei hän malta olla koko yötä yksinään pinniksessä – ja kitisee siksi ja itkee tämän tästä ja herättää meidät. Lisäksi poika kärsii edelleen ilmavaivoista, jotka ONNEKSI ovat jo hieman hellittäneet (jee! Pitäkää peukkuja että jatkuukin näin!) mutta vaivaavat poikaa etenkin iltaisin, jolloin meno on levotonta. Pojan on siis hankala saada ilmaa vatsastaan pois, ei rauhoitu lepäämään tai nukahtamaan ja kitisee ja liikehtii levottomasti. Olen miettinyt pääni puhki googletellen ja pohdiskellen vaivojen aiheuttajaa etsien niin nettifoorumeilla kuin tuttavienkin kanssa. Selkeää syypäätä on hankala sanoa, koska mahdollisia aiheuttajia on monta: keskosuus (kehittymätön suolisto, itsesäätelytaito), yliherkkyys jollekin ruoka-aineelle, allergia, silent refluksi, rotarokote, D-vitamiini, koliikki.. Mutta mikä näistä?! Allergiaa en itse epäilsi ekana koska pojalla ei onneksi ole iho-oireita ja itku ja paha olo vaivaa lähinnä iltaisin. Hän nieleskelee jonkin verran makuulla ollessaan, muttei mielestäni ”häiritsevän” paljon eikä juuri pulauttele. Imetysdieettiä pidin viikon hänen ollessaan 2 viikon ikäinen mutta lopetin sen neuvolan suosituksesta. Imetysdieettikin on niin kahtiajakautunut aihe että morjens: nettifoorumeilla sitä puolletaan ja nevotaan jättämän pois kaikki maidosta kananmunaan, suklaaseen ja kahviin kun taas ammattilaiset (lääkärit ja terkkarit) neuvovat syömään kaikkea mutta välttämään niitä pahimpia kaasujen muodostajia eli kaalia, ruisleipää ja herneitä ja hoitamaan oiretta pierujumpalla ja Disflatylillä/Cuplatonilla. Poika on jo reilu 2,5 kuukauden ikäinen, joten neuvolasta luvattiin kysyä lääkäriltä jos tätä tulisi tutkia enemmän vai antaa vain ajan kulua. Todennäköisesti oireilu on kaikkien noiden luettelemieni summa, mutta oloni on kieltämättä avuton kun en tiedä teemmekö (eli teenkö MINÄ hänen ravintonsa lähteenä) jotain väärin kun oireilu vain jatkuu. Olisi ihanaa jos oireelle löytyisi selkeä aiheuttaja ja syy – jättäisin sen heti pois jos se vain helpottaisi Benjaminin oloa! Nyt siis odotellaan lääkärin vastausta. Ja aloitetaan eilen hankkimani maitohappobakteerit (ostin nämä jota moni suosittelee!) – ja annetaan pojan nukkua vieressämme. Jos jonain yönä tuntuu siltä, että tekee mieli siirtää hänet pinnikseen niin se tehdään, mutta koska nämä kaksi viimeisintä yötä ovat sujuneet huomattavasti rauhallisemmin ja taanneet meille kaikille kolmelle paremmat unet (ja sitä myötä paremmat fiilikset ja hermot seuraavana päivänä!) tehdään nyt näin. B nukutetaan omaan sänkyyn ja sen jälkeen mennään fiiliksen ja tilanteen mukaan.

Porvoossa auringosta nautiskellen

Kävimme tosiaan eilen Porvoossa hakemassa miehelle uudet silmälasit sekä nuo maitohappobakteerit (nämä) ja poikkesin itse Suomalaisessa hakemassa itselleni tarvikkeet bullet journalin tekemiseen, eli muistiinpanokirjan sekä mustan 0,1mm tussin ja väritusseja (ah, miten nostalgista! Niitä tulikin käytettyä lukiossa ja AMK:ssa muistiinpanoja tehdessä! Olisinpa kuunnellut maikkaa yhtä paljon kuin värittelin näillä otsikoita tosin..). Hilla kirjoitti blogissaan luovuudesta (täällä) ja havahduin tekstiään lukiessani miettimään omaa luovuuttani. Tajusin – ja olen tiennyt jo jonkin aikaa – etten tee MITÄÄN luovaa ja mieltä rauhoittavaa: en lue (en halua lukea päivällä enkä voi lukea illalla sängyssä koska B on makkarissamme enkä halua häiritä häntä valoineni), en juuri leivo ja ruoanlaittokin on aina yhtä häslinkiä joka täytyy hoitaa nopsaan alta pois ennenkun vauva herää 😀 – en siis kertakaikkiaan tee käsilläni muuta kuin someta ja selaa somea! Somettamista on tullut harrastettua vähän liikaakin ja se harmittaa minua, mutten ole keksinyt muutakaan tekemistä siivoilun tms kotitöiden ohessa vauvan päikkäreiden aikana. Ulkoilua tulee toki harrastettua mutten voi kävellä MOLEMPIEN päikkäreiden aikana – täytyy minunkin joskus levätä. Päikkyjä en itse osaa nukkua, mutta halusin keksiä jotain rauhallista tekemistä somettamisen asemesta, jota voisin toteuttaa käsin ja josta tulisi jotakin konkreettista. Ostin aikanaan värityskirjankin, mutta se homma tyssäsi aika nopsaan koska en kokenut, että nätit kuvat olisi olleet tarpeeksi ”hyödyllistä tekemistä”. Bullet journal, eli bujo, sen sijaan on kalenteri tai muistikirja, jota tuunaillaan ja tehdään itse – ja kalenterin taas koin hyvinkin tarpeelliseksi osaksi arkea. Vauva-arjen keskellä ei merkintöjä ja menoja hurjasti ole, mutta bujoon kun voi merkitä mitä vain: mitata jaksamista, muistuttaa hymyilemisestä tai ulkoilusta tai vaikka niistä äitiysfyssarin kotitehtävistä (täällä) – tai vain koristella kirjaa oman maun mukaan. Ostin vuodenvaihteessa kalenterin, mutten ole käyttänyt sitä lain koska se ohjaa minua liikaa sisältäen otsikoita tyyliin ”hyvät ideat, muista tehdä” ja tuntuu enemmän velvoitteelta kuin kivalta muistuttajalta. Sitä paitsi otsikot eivät vastaa oikein mitään, mitä keksisin niihin arjessani täyttää. Siksi tämä bullet journalin tekeminen onkin loistava juttu meikäläiselle koska nyt voin tehdä täysin MINUN tarpeitani vastaavan kalenterin, jonka mielellään nappaan esille ja jonne voin piirtää vuoroin kuvia, kirjoittaa blogin postausideoita ja tehdä viikkonäkymiä. Bujoilusta tulkoon siis nyt minun tapani olla luova ja toteuttaa luovuuttani. Muistelenkin hymyssä suin miten olen aina ollut se lapsi, joka tykkäsi piirtää (vaikken mikään kovin lahjakas ollutkaan) ja piirtelin aina tarhaikäisestä AMK:iin asti muistiinpanoja ja kalentereita koristellen, muumeja ja heppoja piirrellen ja listoja kirjoitellen – ihan muuten vaan 🙂 Jos bujo on sinulle täysin vieras käsite, tsekkaa täältä mitäs se oikein pitää sisällään. Kiitos siis Hilla muistutuksesta luovuudesta ❤ Blogin kirjoittaminen on toinen tapani olla luova, mutta koska sitäkin toteutetaan somessa (ja mieli ja sormet usein karkaavat ties minne somen syövereihin) ja halusin siksi löytää ajan ”tappaa aikaa” ja olla luova somen ulkopuolella. Ja saanpa toivon mukaan myös nätin kalenteri-muistikirja-combon itselleni, josta voin tarkistaa milloin neuvolakäyntejä, milloin laskujen eräpäiviä tai pitää huolta siitä, että teen viikottain jotain kivaa itselleni: kasvohoidon, lakkaan kynnet – mitä vain, josta olen itseäni muistuttanut ja jonka tehtyäni voin laittaa raksin ruutuun ja todeta asian tulleen tehdyksi – tai tarpeen mukaan siirtää sitä seuraavaan viikkoon (kuten tulee käymään kohdan ”siivoa vaatekaappisi” kanssa ;))

Vatsavaivojen kanssa kärsivien tai kärsineiden vanhemmat – ilmiantakaa taas itsenne etenkin jos tunnistatte meidän tilanteesta itsenne ja kertokaa miten homma ratkesi. Tiedän, että kaikki lapset, masut ja tilanteet ovat yksilöitä ja ettei näkemättä voi diagnosoida ja ratkoa mitään mutta myötäeläminen ja kokemusten kuuleminen on voimauttavaa näissä tilanteissa ❤ Ja hei bujoilijat! Ilmiantakaa itsenne – vaikka instassa – jotta pääsen kurkkimaan ideoita teidän taideteoksistanne 😉

Mukavaa keskiviikkoa! Tämän postauksen kirjoitin tuikun palaessa vierelläni, mies ja poika edelleen (!) nukkuen, radiota kuunnellen. Haenpas pian tuon bujoni tähän koneen paikalle 😉

Tekijä: Jossu

A 28-year old Finnish woman trying to find balance in her life between work as a nurse, a dog owner, a girlfriend and a former eating disordered, now a mum to become in August 2018.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s