Vinkki pukinkonttiin – vain tänään!

Nyt nopea aamuinen vinkkini kaikille, kenen joulupukin kontista vielä uupuu ne klassiset pienet, isompaa lahjaa täydentävät jutut: Madáralla on tänään 24h kestävä alennusmyynti, jolloin saa heidän verkkokaupastaan tilattua todella laadukasta luonnonkosmetiikkaa *hold your horses* 40% alennuksella! Kipinkapin sinne! 🙂

IMG_2621
Ronja viime talvena elementissään: keppijahdissa!

Verkkokauppaan TÄSTÄ. Itse aion tilata ainakin tämän kasvovoiteen sekä pari joululahjaa, joita en nyt luonnollisesti vielä voi täällä paljastaa 😉

Tiptap!

 

Mainokset

Parasta just nyt

Tiedättekö mikä on parasta juuri tässä ja nyt? Arkivapaa. Vuorotyötä vielä tehdessäni fiilistelin usein arkivapaita vapaita viikonloppuja enemmän (ellei mitään menoa ollut tarjolla viikonloppuna – niistä kun jäi paitsi töistä johtuen, oli harmitus aivan omaa luokkaansa) koska ne tuntuvat ekstra-luksukselta. Syyksi epäilen sitä, ettei arkivapaa yhteiskuntamme ”normien” mukaan ole se perinteinen ja sitä viettävä saa tuntea olevansa hieman erikoisroolissa jopa! Mutta jotta en maalaisi liian hempeän vaaleanpunaista kuvaa arkivapaista täytyy jo todeta, että arkivapaiden huonoja puolia oli m.m. se, että ainakin itselläni oli tietty suorituspakko niiden aikana – pyörihän muu maailma toimistotyöaikaa viettäen eteenpäin arjen hektisyyttä harrastuksineen, viemisineen ja aikatauluineen. Yritä siinä sitten fiilistellä ”TGIT”-hashtagilla (Thank God it’s Tuesday) vapaitasi ja makoilla hyvällä omatunnolla kun muut tohottavat eteenpäin 😀 Nojoo se siitä. Tänään, itsenäisyyspäivänä, kun lähes kaikilla (vuorotyöläisiä lukuunottamatta) on arkivapaa, tuntuu se – kuten kuuluukin – rentouttavalta. Ja parhaalta.

IMG_2976

Mikä muu on parasta juuri nyt? Kynttilöiden polttaminen. Sytyttelen tuikkuja ja kynttilöitä aamupalapöytään, iltapäivällä kun tulen töistä, illalla kun rauhoitun sohvalle selaamaan lehteä (lue: selaamaan Instagramia) – ympäri vuorokauden. Ja mikä sen mahdollistaa? No pimeys! On siis siinäkin puolensa – eivät meinaan kynttilät ole yhtä tunnelmallisia valoisaan aikaan 😉

Orastava joulu. Itse kuulun jouluihmisiin ja rakastan fiilistellä joulua ja sen tuoksuja, selata ruokaohjeita ja mietiskellä miltä ruoat maistuisivat (itsehän olen niin perinteinen, etten kokisi joulua jouluksi ellei pöydästä löytyisi paria laatikkoa (näitä syön minimaalisen vähän, mutta ei se määrä vaan se laatu), joulusinappia (yep! kinkusta en välitä, mutta äidin konjakkisinappi joka saa leiskat lyömään sieraimista – aah!), kaloja ja mätiä (joulupöydässä se selviää – olenko jo päässyt yli heinäkuisista mäti-övereistä vai en :D) ja rosollia, sekä saaristolaisleipää) ja kuunnella tiettyjä joululauluja. Omaan makuuni lapsikuorojen rilluttelut ovat, noh. Eivät minua varten. Ruotsinkieliset joululaulut sen sijaan iskevät, kuten Michael Bublé tietyissä määrin – sekä Siltsu. Äitini rakastaa Jari Sillanpäätä ja auta armias miten monta tuntua elämästäni olen viettänyt hänen levyjensä parissa – ja miten kovaa Sillanpään kaunis ääni iskee. Ihana Siltsu ❤ Ostin eilen pyhäpuskaksi itselleni hyasinttirykelmän ja nyt käyn vähän väliä nuuhkimassa niitä pöydänkulmalta (ei, eivät tuoksu vielä) toivoen, että niistä leijailisi pian yksi joulun keskeisimmistä tuoksuista. Joululahjoja kävimme viime viikonloppuna hakemassa Jumbosta ja pari on vielä postissa matkalla tännepäin. Totesin miehelleni, etten voisi kuvitellakaan ostavani kaikkia lahjoja postimyynnistä, koska kaupoista se joulutunnelma vasta syntyykin (eritoten Stockmannilta! Heidän joulunsa on aina yhtä tyylikäs)!

IMG_2973IMG_2975

Ohut lumipeite, joka odotti minua ja Ronjaa aamulla kun lähdimme piirun jälkeen 7 ulos aamukävelylle. Pienikin lumipeite valaisee maailmaa kummasti ja kevyen kevyt pikkupakkanen tekee ilmasta raikkaan. Tuohon kun vielä yhdistää ajoituksemme, eli pyhäaamun klo 7, voit jo aavistaa ettei ristinsielua näkynyt missään ja saimme talsia kaksisteen hiljaisuudesta nauttien.

Blogi(e)n pariin paluu. Vietin tosiaan 3 kuukauden tauon blogini parista, enkä sinä aikana juuri muidenkaan blogeja seurannut. Nyt olen hyväksitodetun taukoni jälkeen löytänyt takaisin blogien pariin ja huomaan, miten osaan nyt lukea ja katsella blogeja ihan toisella tapaa ja miten intoni selata toisten kirjoituksia, kommentoida niitä ja imeä niistä inspiraatiota on noussut ihan uusiin sfääreihin.

Ystäväpariskunta, joka muutti (vihdoin!) takaisin pk-seudulle ja joiden luona kävimme eilen kylässä. Oikean ystävän tunnistaa siitä, että hänen kanssaan voi puhua mistä vain – ja että hänen sohvallaan kehtaa röhnöttää jos väsyttää. Olette ihania ❤

Aamupuuron blendaaminen. Ensinnäkin en ole varma onko tuo ”blendaaminen” virallinen sana edes, mutta sen ollessa jo niin yleisesti käytössä, sorrun nyt minäkin käyttämään sitä. Kokeilepa seuraavan kerran kun olen keittänyt tai mikrottanut kaurapuurosi valmiiksi surauttaa se joko sauvasekoittimella tai blenderillä (tulee kuohkeampaa) sileäksi. Lopputulos muistuttaa mielestäni jopa hieman mannapuuroa, joka on naurettavan hyvää mutta jota en laiskamatona jaksa kuin toooodella harvoin valmistaa sen maitopohjaisuuden, aka sekoita-ja-hämmennä-kattilaa, vuoksi.

IMG_2982
Ja terveellisen aamupuuron jälkeen voi hyvillä mielin napata Julian kulhosta. Kyllä mies naisensa (suklaa)maun tuntee 😉

Villasukat. Kuten ympäri vuoden, mutta etenkin talvella on ekstra-kivaa vetäistä sukat pois heti kun tulee kotiin ja vetää hengittävät ja lämpimät villikset jalkaan.

Ensi kesän häiden fiilistely. Miksikään bridezillaksi en aio ruveta ja suunnittelu seisoo tällä hetkellä paikoillaan koska suurimmat linjaukset on vedetty ja mietitty: kirkko, hulkapaikka ja valokuvaaja varattu, cateringeista on kysytty tarjoukset ja koristelua mietitty Pinterestiä selaten. Olen sivusilmällä katsellut vihkisormusta, mutta itseni tuntien parasta on sitten lähempänä hääpäivää mennä katsomaan ja sovittamaan sormuksia liikkeisiin. Kihlasormukseni on Kohinoorin Estelle-rivisormus, johon voi yhdistää lähes minkä sormuksen vain – ominaisuus joka oli yksi kriteereistäni kihlaa valitessani.

IMG_2986

Kotimaisten Iittalan, Arabian ja Pentikin fiilistely. En tiedä johtuuko iän karttumisesta vai designin parantumisesta, mutta huomaan ihailevani harva se päivä kotimaisten brändien kippoja, kynttiläjalkoja ja aterimia miettien, minkä sitä hankkisi. Kaikkea ei voi kotiin asti haalia, mutta minusta on ihanaa huomata miten hyvännäköistä designia meidän koti-Suomesta syntyy ja miten niitä viedään ulkomaillekin. Omia suosikkejani ovat Pentikiltä Vanilja-astiasto (löytyy kotoa) sekä kaikki kimaltava :D, Iittalalta Kastehelmi-sarja kirkkaana, sekä uudet Nappula-kynttilänjalat (NIIN hienot! Etenkin messinkiset ovat kauniit vaikken tiedä, sopisivatko ne meille ainoana messinkisenä yksityiskohtana) ja Arabialta Teema- sekä KoKo-sarjat kaikessa yksinkertaisuudessaan. Näihin kun yhdistää vähän pellavaa ja vihreää luonnosta niin avot – mitä kaunein kattaus on syntynyt!

IMG_2974

Tästä tuntuukin luontevalta lopetella tämä listaus aasinsiltaa pitkin, toivottaen mitä parhainta ja leppoisinta itsenäisyyspäivää kaikille! Kotimaisuus kunniaan!

 

 

Oman elämäni aakkoset

Blogeissa pyörii vähän väliä ”oman elämäni aakkoset”-postaukset ja itse näiden faneihin lukeutuvana ajattelin toteuttaa listauksen itsekin. Alta löytyy siis minun elämäni aakkoset 🙂

IMG_2964

A aamupala. Päivän tärkein ateria ja aterioista se, johon yleensä panostan eniten. Aamupala asetellaan nätisti, syödään rauhassa lehteä selaten, eikä aamuihin todellakaan kuulu kännykät tai tietokoneet. Radio toki soi taustalla.

B erocca. Vitamiinijuoma, jolla aloita jokaisen aamuni. Oranssinmakuinen on paras – älkää vaivatuko edes kokeilemaan keltaista – se on järkyttävän kitkerää!

C orolla. ”Toyotalla Suomi kuljettaa”-tarroilla jotkut autot olivat varustettuja lapsuudessani ja taitaahan tuo olla Suomen eniten myytyjä autoja. Itsekin myönnän lukeutuvani näihin kuskeihin 😀

D -vitamiini. Kesäisin syö 10 mcg, muun loppuvuoden 40-50 mcg heti aamusta, koska uskon D-vitamiinin piristävään väitteeseen 🙂

E fva Attling. Eräs suosikki-korumuotoilijoistani. Korulippaastani löytyy pari rannekorua sekä kaulakoru, jota käytän päivittäin. Pidän Attlingin korujen selkeästä, herkästä ulkomuodosta yhdistettynä sanomaan, joka kätkeytyy jokaisen korun taa.

F arang. ravintola jonne haluaisin joskus päästä 🙂

G ullichsenin Hanna. Somesta tuttu bloggaaja ja tuleva kokki, joka jakaa mielipiteet. Minä tykkään! #powerwoman

H äät. Juhla, josta olen unelmoinut.. ööh. no varmaan ihan pikkulikasta ja jotka vihdon ensi kesänä koittavat omalta osaltani 🙂 Järjestelyiden suhteen olen pysynyt maltillisena, enkä aio ottaa turhaa stressiä tästä. Mekko on asia, jota jännitän eniten ja joka todennäköisimmin tulee aiheuttamaan eniten päänvaivaa minulle, mutta kaipa joku sopiva jostain löytyy.

I Kaffe – tuo baristojen ja tavisten hehkuttama kahvimaito, josta saa luotua kotona ensin mikrossa lämmittäen, sitten Clas Ohlssonista hankitulla Severinin maidonvaahdottimella tohottaen mitä parhaan maitovaahdon, joka nostaa aamukahvin aivan uudelle tasolle. Tätä maistettuasi toteat, että rasvaton maito kahvissa on.. noh. kuraa.

J auheliha, yksi jääkaappimme vakio-aineksista ja josta taion bravuureitani, lihapullia sekä makaronilaatikkoa.

K oira. Olen elänyt koiranomistajana n 3,5 vuotta ja valehtelisin jos väittäisin, ettenkö vaihtaisi joitain hetkiä tai päiviä pois, mutta voin käsi sydämelläni luvata, että koira on antanut elämääni niin paljon enemmän kuin se koskaan olisi voinut tai voisi siitä viedä. Välillä harmittaa, etten koskaan lähtenyt treenaamaan Ronjan kanssa jotain erityistä lajia ja ettei ylivilkas koirani aina pysy housuissaan ja käyttäydy, mutta rakastan koiraani vikoineenkin juuri tälläisenä. Ja tiedän, että koira rakastaa ja hyväksyy minut juuri tälläisenä.

20170408_122133

L ancome definicils – luottomaskarani. Jos joltain löytyy budjettiversio, joka erottelee ja tekee yhtä pitkät ripset kuin tämä – saa ilmiantaa. Muuten jatkan tämän hankkimista alennusmyynneistä ja pysyn tyytyväisenä ja vailla paakkuripsiä 😉

M etsä. Paikka, jonne hakeudun kun huolet painavat tai tekee mieli olla yksin. Umpimetsään en tosin mene yksinäni, koska eksyn takuuvarmasti jo pari metriä tiestä 😀  Sienestäminen tai muuten vaan samoilu tutuissa metsissä tai läpi metsän vievää purutataa pitkin on parasta aivojen nollaamista ja terapiaa. Suomessa harvoin tajuamme ja osaamme arvostaa miten lähellä meitä kaikkia luonto on!

N ukkuminen. Olen herkkä nukkuja ja vaadin nukahtaakseni täysin pimeän, sekä hiljaisen huoneen. Käyn harvoin esim. risteilyillä, koska laivalla on aina mökää eikä uneen pääsy ole helppoa korvatulpista huolimatta uuden, vieraan paikan – saati sitten mökän takia.

O mena, suosikkihedelmäni. Tätä syön sesongittain ja nyt olen ihme kyllä pitänyt pidempääkin taukoa (johtunee siitä, että edellinen ”kauteni” kesti pari vuotta, jolloin söin joka päivä omenan joko puuron tai jugurtin kanssa)

P erhe. Olen todella perhekeskeinen ihminen ja minulla on todella lämpimät ja hyvät välit ydinperheeseeni, johon kuuluu lisäkseni äiti, iskä ja 2 vanhempaa siskoa. Välillä olen arkaillut pyytää apua ja hävennyt tekosiani, mutta aina saanut todeta, että perhe on ja pysyy tukenani ja turvanani vaikka muu maailma pettäisi alta. Soittelemme tai viestittelemme perheenjäsenien kesken päivittäin.

Q uasimodo. Hitsi! Pitäisikin kaivaa jostain esille näitä Disneyn piirrettyjä klassikoita ja katsoa. Suosikkini on Kaunotar ja Hirviö.

R atsastus. Harrastin ratsastusta ala-asteelta aina opiskelujen alkuun asti, jonka jälkeen jouduin jättämään rakkaan harrastuksen rahapulan vuoksi. Edelleen haikailen silloin tällöin hevosen selkään ja olen päättänyt, että vielä sinne jonain päivänä palaan. Täytyisi vaan löytää joku turvallinen puskaratsu, joka ei pienestä välittäisi vaikka kuski tärisisikin jännityksestä.

S isustaminen. Asumme tällä hetkellä mieheni omisusasunnossa, joka on (älkää nyt pelästykö) lähes alkuperäisessä kunnossa.. ööh. 70-luvulta? Jep. Erinäisten syiden takia emme asunnon pinnoille ole vielä mitään tehneet, mutta se on seuraava projekti listallamme. Vaikken mikään kummoinen sisustaja ole, olen kuitenkin ylpeä siitä miten nätiksi kämppämme olen saanut näyttämään 🙂 Sisustusmakuni elää, enkä oikein osaa luokitella itseäni vain yhteen lokeroon, mutta olen jokin sekamelska hieman pelkistetyn skandinaavisen musta-valkoisen ja pehmeämmän, beigen ja valkoisen puun käyttäjä. Sisustusesineitä inhoan, eikä meillä tuikkukippoja, valokuvia ja yhtä isoa maljakkoa lukuunottamatta tavaraa pöydiltä löydy. Pidän selkeydestä (ja helposta siivottavuudesta).

T illanderin sormuksesta haaveilin pitkään, mutta lähin koruliikkeestä Kohinoorin sormus sormessani. Itselleni oli tärkeätä, että sormukseni on valmistettu Suomessa ja paria (kymmentä.. :D) sormusta sovitettuani huomasin aina palaavani saman äärelle ja päätin luottaa intuitiooni. Sormukseni on todella kaunis ja olen iloinen, että valitsin juuri tämän kyseisen mallin sormeeni, josta sitä on ilo katsella jokaikinen päivä.

U inti. Laji, jossa haluaisin olla parempi. Räpiköin ja pysyn pinnalla – mutta siihen se lajin kauneus sitten jääkin 😀 Uiminen on rentouttavaa ja kivaa, mutta koska tekniikkani on tasan niin huono kuin sen kuvittelet olevankin, tiedät, että niskani on aivan jumissa 1km jälkeen.

V iini, ainoa alkoholipitoinen juoma skumpan lisäksi, joka minulle nykypäivänä maistuu. Ja mieluiten punaisena ja täyteläisenä (Cabernet Sauvignonilla ei voi mennä pieleen!) Kai se menee iän piikkiin, mutta olen toisaalta ihan tyytyväinen, että nautiskelin imelät drinkkini ja shottini nuorempana ja voin nyt keskittyä nautiskelemaan lasillisen tai pari hitaasti esimerkiksi osana ateriaa tai päivällisen päätteeksi (en humalanhakuisena tai iloisesti tirskuen kuten ehkä joskus muinoin).

X ylitolpastillit. Apua, nyt on pakko myöntää että tähän olen koukussa – kuten purkkaankin! Vaikka rakastankin kahvia, juon mielelläni teetä ja nyt joulun aikaan glögiä, täytyy minun heti näitä juotuani saada suu raikkaaksi – ensin vedellä ja sitten xylitolpurkalla tai -pastillilla. Suosin täysksylitolia hammashygienistin vinkattua, että normi-purkassa on n 1/3 xylitolia täysksyltoliin verrattuna. Normi-jenkkiä jauhaessasi et siis yhtä hyvää suojaa vastaavasta määrästä kuin täys-versiosta.

Y ötyöt eivät sovi minulle, koska olen maailman huonoin vaihtamaan rytmiä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että öisin valvominen on minulle _todella hankalaa_ ja päivällä en sitten saa nukuttua. Väsyneenä olen sekoitus zombiesta ja känniääliöstä, minkä takia minulta löytyy jopa lääkärin suositus siitä, etten tekisi yötöitä 😀

Z ara. Täältä löydän vaihtelevasti vaatteita. Välillä tuntuu, että lafkasta voisi kotiuttaa pari kassillistakin vaatetta mitä ei edes tietänyt tarvitsevansa ja välillä sieltä saa poistua huulta purren, tyhjin käsin (etenkin silloin kun on sinne varta vasten mennyt jotakin hakemaan)

Å land ja ålandspannkaka! Aah, muistelen vieläkin lämmöllä viime kesän reissua Ahvenanmaalle, jossa vietimme vajaan viikon avomieheni ja siskoni sekä perheensä kanssa. En ollut käynyt Ahvenanmaalla moneen moneen vuoteen ja voi että miten lapsenomaisen innostuneena tutkimme nähtävyyksiä, rentouduimme vuokramökillä, syötiin maailman parasta ahvenanmaanpannukakkua (Café Juliuksessa, Maarianhaminan keskustassa) ja nautimme olostamme. Tänne vielä palaan!

Ä itiys. Asia, jota en vielä ole saanut kokea mutta jonka joskus haluaisin päästä kokemaan.

Ö verit. Näitä olen elämässäni onnistunut vetämään pari kertaa liikaakin, mutta yritän nyt tosissani opetella rauhallisempaa, sallivampaa elämäntyyliä, jossa arvosana 7,5 asteikolla 4-10 on oikein hyvä ja tyydyttävä.

 

Tässä ja nyt

Hei ja tervetuloa (siivottuun) blogiini! Olen maistellut blogin herättämistä n 3 kuukauden verran ja todennut, että haluan aloittaa puhtaalta pöydältä ja uudella tyylillä, miksi näin parhaaksi poistaa vanhat postaukset.

Olen Jossu, 28-vuotias hoitoalan ammattilainen. Kämppää kanssani jakaa itseni lisäksi avomieheni, kihlattuni Tobias sekä 3,5-vuotias musta labradorinnoutajani, silmäteräni Ronja. Rakastan pieniä kauniita asioita, metsän tuoksua, meren liplatuksen kuuntelemista ja kädestä pitämistä. Rakastan Pentikiä, vaahdotettua maitoa (etenkin iKaffea Pentikin Tiramisu-) kahvissani, jääkaappikylmiä taateleita ja Kolmen kaverin jäätelöitä. Ja pullaa.

IMG_2945

Blogia olen pitänyt jo vuosia ja ensimmäisen postaukseni taisin tehdä vuonna 2006 (?). Blogiin kirjoittaminen on läpi vuosien ollut itselleni luontainen, helppo tapa purkaa ajatuksiani ja irtautua arjesta – on se toisinaan toimittanut kaverinkin virkaa kun olen ollut yksinäinen! Blogissani haluan jakaa hyvää fiilistä aina arjen pienistä teoista suurempiin haaveisiin. Kuten somesta minulle tuttu, ihana bloggaaja Hilla Instagramissa minulle totesi, täytyy muistaa että blogikimalluksenkin takaa löytyy elämä, jossa on kaikkia värejä. Haluan silti pyrkiä pitämään blogini sinä paikkana, jonne voin tunna hehkuttamaan sitä pientäkin kimalletta, jota arjestani ja elämästäni löytyy ja joka tekee elämästä astetta mukavampaa. Elämä on mukavaa, kun sen oikein oivaltaa.

Tervetuloa seuraani!