Vapaapäivän saldo: röhnöttelyä, liikuntaa, itsensä ylittämistä ja blur-efektiä

”Ai sulla on vapaapäivä? Mitä meinaat tehdä?” Ahdistus iskee. Kehtaanko vastata ”en mitään”? Poliittisen leijuvasti vastaan ”en ole vielä lyönyt mitään suunnitelmia lukkoon” ja mumisen jotakin siivoamisesta tai lepäämisestä. Takaraivossa pulputtaa ajatus sohvalla makaamisesta, lenkillä käymisestä – mahdollisesti siivoamisesta – mutta ei sen kummempaa. Kehtaako nykypäivänä edes paljastaa viettävänsä vapaapäivää kotona tekemättä ”mitään”? Ja mikä sen ”minkään” määrittelee?

Joo-o. Sinne se eilinen vapaapäivä meni ja vaikkei minulla alkuun ollut muita fiiliksiä kuin ahdistusta kaikkien kysymyksistä 😀 tai suunnitelmia, osoittautui päivä arjesta poikkeavaksi monellakin tavalla. Aamulla tosin nukuin pitkään ja nousin vasta kun mies teki lähtöä töihin 7:30, hoidin aamutoimia koirineen aamupuuroineen – ja makasin sohvalla klo 11 asti vuoroin somea ja uusinta Elleä selaillen. Tekisi mieli laittaa huutomerkki tuohon perään koska minut tunnetaan tättähääränä, joka ei juuri sohvalla iltaa lukuunottamatta viihdy. Eilen tuntui kuitenkin enemmän kuin oikealta vain maata sohvalla röhnötellen vailla huonoa omaatuntoa (joka tosin hiipi pikkuhiljaa mieleeni kellon lähestyessä 11, sillä tiesin, että hetken makoilu tekee hyvää – mutta tuntien makoilu päinvastoin väsyttää ja ärsyttää etenkin kun ulkona paistaa aurinko!) joten tein niin. Sohvalta lähdin lenkille, jossa pyrin kuulostelemaan juoksuasentoani. Minun ongelmani juostessa on ryhdin ylläpitäminen ja lantion koholla pitäminen ja ”istahdan” usein etenkin lenkin loppua kohden. Juoksuvalmennuksesta tuskin olisi haittaa, koska huomaan usein miettiväni lenkillä miten himpskatissa saisin koko paketin toimimaan kevyesti ja niin, ettei yksikään liike tai ruumiinosa haittaisi toista. Tajusitteko? Tarkoitan siis sitä, että jos lantiota ei jaksa pitää yllä, kärsii selkä. Jos keskivartalon pito pettää, pettää lantio ja ryhti lysähtää. Samoin mietin usein miten olkapäät voi käytännössä pitää rentoina ja alhaalla, jos käden tulisi samalla heilahtaa kuitenkaan liikaa vispaamatta tai päinvastoin jäkittämättä paikoillaan. Huh. Teoriassa nämä jutut ovat helppoja, mutta käytännössä eivät niinkään..

Lenkillä kului tosiaan tunti vuoroin asvaltilla, vuoroin pururadalla hölkötellen ja kotiin palasin sateen ja rakeiden kastelemana huomattavasti pirteämpänä ja totesin, että parhaan latauksen keholle saa kun ei valitse JOKO sohvaa tai pururataa vaan valitsee molemmat 😉

Lounastankkauksen jälkeen mies tuli pyörähtämään kotosalla ja juotiin kahvit ennenkun hän lähti uudestaan töihin (välillä tuntuu, ettei hänelllä muuta elämää kuin tuo työ olekaan.. No ei vaines. Huhtikuu on ollut hänellä todella intensiivinen sekä työn että koulun puolesta ja minä olen saanut viettää parisuhteen laatuaikaa yksinäni. Onneksi Toukokuusta pitäisi helpottaa) ja minä yritin ladata itseeni energiaa viedäkseni koiran ulos. Pinnistelen usein juoksijoille tutun probleeman kanssa: miten sovittaa sekä omat, että koiran ulkoilutukset yhteen niinä päivinä kun koira on minun vastuullani ja vuorossa olisi juoksupäivä? Tässä olen alkanut hölläämään: ennen pidin kiven kovaa kiinni suunnittelemistani juoksupäivistä ja vein siis vuoroin koiraa, vuoroin itseäni ulos. Ronjan kanssa olen pari kertaa hölkännyt, mutta hän ei pysy vierellä vaan jää ärsyttävästi fleksinarun verran taakseni juoksemaan eikä kumpikaan meistä sitten loppupeleissä nauti yhdessä juoksemisesta. Nykyään pyydän, että mies ulkoiluttaa koiran niinä päivinä kun hän on kotona illan, jolloin minä voin juosta ja jos mies on illan pois, ”tyydyn” kävelyyn. Olen yrittänyt psyykata itseäni siihen, ettei kävely ole ”pelkkää kävelyä” vaan ihan liikunnaksi laskettava laji (haha, anteeksi kuulostaa järkyttävältä kävelyn dissaukselta mutta kävelystä en vain yksinkertaisesti saa samaa endorfiinikikkiä kuin hölkästä)  ja alkanut tekemään pitempiä kävelylenkkejä Ronjan kanssa. Tämä on osa tätä minun ”opettele sallivammaksi”-projektia, jossa yritän opetella hölläämistä ja voin ylpeänä kertoa, että olen pikkuhiljaa saanut otettua askeleita siihen suuntaan. Olen m.m. huomannut, ettei kehoani kivistä lainkaan pitkänkään kävelyn jälkeen samalla lailla kuin hölkän jälkeen, mikä on motivoinut minua kävelemään enemmän. Siinä missä vielä viime kesänä hölkkäsin 3×10 km, ”tyydyn” nyt pariin kertaan, enkä ole niinkään varma että lenkkini enää yltävät tuohon maagiseen 10 km. Ah tästä täytyykin kirjoittaa oma postauksensa eiliseen hs.fi:ssä lukemaan juttuun viitaten! Pakko yrittää vetää raja näissä aiheissa johonkin, koska muuten on vuorossa sellaista sillisalaatti että omakin ajatus katkeaa ja pää-pointit jäävät pois 😀

Pienen latauksen jälkeen puettiin jälleen goretex-vaatteet ylle ja lähdettiin Ronjan kanssa paikallisen järven lähimaastoon samoilemaan. Vajaan tunnin kuluttua palattiin likaisina, märkinä mutta onnellisen näköisinä kotiin ja oli taas aika rojahtaa hetkeksi nojatuoliin makoilemaan. Takaraivossani pyöri kuitenkin kokoajan ajatus ”pitäisikö?” ja n 20 min asiaa arvottuani päätin, että hittoako tässä miettimään, vaihdoin vaatteet ja suuntasin autonnokan kohti Helsinkiä. En muista koska olisin viimeksi – itse asiassa en KOSKAAN ole! – ajanut yksin ja itse Kruununhakaan (Kamppiin, Töölöön ja Meikkuun sitäkin enemmän..) ja haastoin itseni: tästähän selvitään! Olen se ihminen, joka jännittää aivan naurettavia asioita PALJON ja se, kuka tunnistaa itsestään samanlaisen persoonan voi vain kuvitella sitä ylpeyden määrää kun parkkeerasin autoni Vironkadulle selvittyäni ”muuttuneista tiejärjestelyistä” (ugh, tuo huonon suuntavaiston omaavan suurin pelko!) ja kävelin kohti Mariankatu 26 ja Sara H:ta. Viime käynnillä sain testerit Vital Defense-kasvovoiteesta sekä Gel Nettoyant-putsarista ja 2 viikon testauksen jälkeen tiesin, että halusin nämä osaksi arkeani. Juteltiin Saran kanssa jo viimeksi, että kokeiltaisiin Kjaer Weisin meikkivoidetta seuraavan hoidon yhteydessä mutta enhän minä sinne saakka malttanut 😀 Eli taisi ostoksieni lomasta löytyä korumainen meikkivoiderasiakin.. Hhii! Kjaer Weis on ensimmäinen luonnonkosmetiikka-meikkituotteeni (ellei yläasteella olleita The Body Shopin juttuja lasketa?) joten vertailua muuhun luonnonkosmetiikkaan en voi tehdä. Tämä meikkivoide on pakattu mitä kauneimpaan metalliseen korumaiseen rasiaan, joka voiteen loputtua voidaan täyttää uudella värinapilla (on siis n.s refill-rasia). Sara neuvoi levittämään meikkivoidetta vähän kerrallaan synteettisellä meikkisiveltimellä kasvoille, jolloin sitä voi kerrostaa oman ihon kunnon mukaan. Koostumukseltaan voide on vahamainen, mikä aiheutti minulle alkuun hieman hämmennystä mutta kun kokeilin sitä tänään aamulla, pystyin huokaisemaan helpotuksesta: eihän tämän käyttö vaikeata ollutkaan, vaikka se eroaa täysin nestemäisistä meikkivoiteista! Kasvot tuntuvat pehmeiltä ja kosteutetuilta ja näyttävät hehkuvilta, mutta tasaisen värisiltä – vähän kuin hyvällä IG-filtterillä blurratuilta! 😀 Suosittelen!

 

Tadaa! Joku ylpeä, joka ajoi yksin Helsinkiin ja joka sai kasvoilleen mitä parasta meikkivoidetta kokeiluun. Tykkäys! 🙂

Kotimatkalla kurvasin vielä äkkiä Plantageniin hakemaan rehevän basilikan (saisinpa sen kasvamaan!) sekä ruusuja – ennenkun suuntasin kotiin Ronjan luo. Illalla istuttiin rauhassa alas syömään yhdessä miehen saavuttua kotiin (vihdoin!). Yhdessä syöminen on minulle todella tärkeätä, koska ruokapöydän ääressä voi sujuvasti vaihtaa kuulumiset ja pohtia asioita huomattavasti helpommin kuin sohvalla TV:n ääressä. Kuinka moni tunnistaa itsestään tilanteen jossa keskustelun molemmat osapuolet katsovat vuoroin kännykkää, vuoroin TV:tä ja yrittävät vielä mukamas ylläpitää keskustelua? Aivan. Ei toimi.

Hihi, pakkohan se oli aamulla heti taas kokeilla uutta meikkivoidetta ja ihailla hehkua, jonka se kasvoille luo 🙂

Uni maittoi hetken lukemisen jälkeen ja aamulla oli ihanaa herätä pirteänä sumuiseen keliin, joka nyt tätä postausta kirjoittaessani on kirkastunut ja aurinko paistaa siniseltä taivaalta 🙂 Nyt keitän itselleni kupin aamupäiväkahvia ja sitten katsotaan, mitä saadaan aikaiseksi tänä vapaapäivänä. Kuten ylläolevasta sepustuksesta huomaa, ei vapaapäiväksi välttämättä tarvitse tai kannata tehdä suurempia suunnitelmia – voi se olla toiminnan täyteinen ilmankin!

Pala taivasta ja katsaus kasvojenhoitorutiineihini

Kerroinkin jo, että kävin pari viikkoa sitten torstaina tutustumassa Sara H:n kauneushoitolaan Helsingin Kruununhaassa ja ajattelin nyt kertoa tarkemmin millainen kokemukseni ja hoitoni oli.20170413_185615

Saran hoitola on pieni, mutta sitäkin kauniimmin sisustettu pieni tila, jossa asiakkaita on vain yksi kerrallaan mikä takaa sen, että asiakas on hoidon keskipisteenä ja Sara keskittyy täysillä juuri sinuun. Hoidon aikana vallitsee hiljaisuus ja ainoat äänet jotka kuulin, tulivat viereisestä rappukäytävästä ja ne olivatkin ainoa keino, jolla pystyin pitämään mielessäni oikean olinpaikkani – muuten olisin seilannut Nirvanassa 😀

Ennen hoidon varsinaista aloittamista Sara kyseli ihoni kunnosta ja mahdollisista ongelmista. Meikkien poiston ja ihoni tutkimisen jälkeen päädyimme ihoa kirkastavaan hoitoon, joka tukisi pintakuivan/normaalin ja ohuen ihoni vointia. Kerroin Saralle, että olen aikamoinen jännittäjä, jolloin hän ehdotti, että hoito tehtäisiin mahdollisimman rentouttavaksi. Lämmitetyllä hoitopöydällä minut peiteltiin kuin pieni lapsi, pimentävät verhot vedettiin suuren ikkunan eteen näkösuojaksi, valoja himmennettiin ja hoito saattoi alkaa. Hoidon edetessä huomasin miten kehoni alkoi rentoutua ja painautui yhä syvemmälle petiin ja antauduin huumaavien öljyjen tuoksulle ja kosketukselle.

Alkuun jännitin hiljaisuutta ja hiljaa soivaa taustamusiikkia, mutta oivalsin hoidon aikana, että hiljaisuus oli tärkeä osa koko hoitoa: keskityin täysillä Saran ammattimaisen pehmeisiin, mutta samalla reippaisiin otteisiin yhdistettyinä Yonkan fytoaromaattisiin tuoksuihin. Pari kertaa huomasin hoidon aikana mieleeni pompahtavan erilaisia ajatuksia, mutta työnsin ne lempeästi sivuun ja pyrin pitämään mieleni täysin tyhjänä. Hoidon aikana rentouduin yhä enemmän ja hauskinta oli se, että mieleeni alkoi pulpahdella arkisten juttujen lisäksi myös tunteita: kyllä, luit oikein! Yhdessä vaiheessa oloni oli kuin vastarakastunut ja maailmani oli vaaleanpunainen. Toisessa vaiheessa näin yhtäkkiä edessäni ratkaisun ”ongelmaan”, jota olen jo pitkään mielessäni pohtinut.

20170414_092310
Hoidon jälkeinen aamu kasvojen puhdistuksen jälkeen (Gel Nettoyant + Vital Defense): poskieni iho on todella ohut, mistä pinnalliset verisuonet kielivät – muta katsokaa tuota kuultoa!

 

Hoidon aikana Sara vuoroin hieroi, vuoroin ”hipsutteli” kasvojeni, dekolteeni ja olkapäideni ihoa. Hoito erosi aiemmista kasvohoidoistani täysin, sillä Sara tosiaan käsitteli minua KOKO hoidon aikana. Olen elämäni aikana käynyt aika monessa erilaisessa hoidossa ja usein asiakas jätetään ”hetkeksi yksin rentoutumaan” esim. naamion ajaksi, mutta tämä poikkesi siis edeltäjistään täysin siinä, että kasvojeni ollessa paksun viilentävän naamion peitossa, Sara hieroi niskaani.

Kuten otsikosta voi päätellä, olin enemmän kuin tyytyväinen kasvohoitooni (jota kyllä täytyy kutsua kokonaisvaltaiseksi hoidoksi, joka käsitteli ihmistä aina kasvojen ihosta sieluun asti) ja hoidon loputtua sain vain sanotuksi ”olen zen” ja hymyilin unenpöpperöisenä ja onnellisena. (ja takuuvarmasti hieman pöhnäisen näköisenä)

Petillä maatessani vielä hetken vettä hörppien, kerroin Saralle oudoista tuntemuksistani, eli niistä tunteista ja vastauksista mitä koin saaneeni hoidon aikana. Sara hymyili ja kertoi, että moni muukin on kertonut vastaavanlaista ja nähnyt jopa värejä! Uskon, että tälläiseen olotilaan pääsee vain ammattimaisen käsittelyn, huumaavantuoksuisten tuotteiden ja totaalisen rentoutumisen avulla. Hoidossa käytettiin Yonkan fytoaromaattisia hoitotuotteita, jotka sisältävät eteerisiä öljyjä, vitamiineja, hedelmähappoja, polyfenoleita, peptidejä ja hivenaineita. Sana fytoaromaattinen kertoo siitä, että tuotteet pohjautuvat kasvien osiin ja öljyihin. Tuoksu oli aika voimakas ja hoidon aikana Sara suihkutteli kasvoilleni ja dekolteelleni niitä, jolloin oli parasta pidättää hetki hengitystä. Hoito ei voimakkaan tuoksunsa ansiosta välttämättä sovi kovin tuoksuherkille ihmisille tai esim. astmaatikoille, mutta yllätyksekseni tuoksut eivät olleet mitenkään pistäviä tai epämiellyttäviä ja ne hälvenivät todella nopeasti! Sara kertoi, että tuoksut ovat terapeuttisia ja peräisin luonnosta (miksi niistä saattoikin tunnistaa m.m. rosmariinin.

 

20170414_091139.jpg
(pahoittelen rumaa taustaa, mutta terassimme on julkisivurempan takia pussitettuna eikä luonnonvaloon ollut pääsyä) Sama kuulto, mutta ulkona auringonsäteiden ollessa suodatettuja pressujen läpi 😀

 

Kotiinviemisiksi sain näytteet kasvovoiteesta Vital Defense sekä puhdistusgeelistä Gel Nettoyant, joita olen nyt käyttänyt lähes päivittäin (lähes, koska halua näiden kestävän mahdollisimman pitkään). Ostinpa myös kotiin kokeiltavaksi kasvojen kuorinnan Gommage 305, joka ei sisällä lainkaan perinteisten kuorinta-aineiden tapaan rakeita, vaan kuorii ihon hellävaraisesti happoihin perustuen.

Gel Nettoyant levitetään kuivalle iholle pyöritellen kunnes se ”imeytyy ihoon” muuttuen valkoisesta läpikuultavaksi, jonka jälkeen se pestään pois. Koostumus on öljyinen ja kevyt ja tuoksu huumaava. Iho on pesun jälkeen puhtaan tuntuinen, muttei putsareille tyypillisen ”natiseva”, mikä on tae sille että tämä ei kuivata tai ”ylipese” ja tällä uskaltaa sujuvasti poistaa myös silmämeikit!

Pesun jälkeen olen pyyhkäissyt kasvot misellivedellä, painellut silmänympärysvoiteen alaluomille ja  sen jälkeen imeyttänyt ihoon Biothermin heleyttävää kasvoöljyn (kuivan ihon pelastus!). Annan öljyn imeytyä hetken ennenkun otan (yllättävän) pienen määrän Vital Defense-kasvovoidetta iholle ja levitän sen koko kasvojen, että kaulan alueelle. Vital Defensessä on sama tuoksu kuin Gel Nettoyantissa, joka on siis samaan aikaan voimakas muttei pistävä ja haihtuu nopeasti. Alkuun pelkäsin millainen tuoksujen viidakko tulisin olemaan voiteineni, mutta pelkoni osoittautui turhaksi. Yleensä vältän tuoksuvien ihovoiteiden käyttöä, koska tykkään arjessakin laittaa mietoa hajuvettä, enkä halua muistuttaa tuoksujen sekamelskaa. En tiedä teistä, mutta itse ainakin nyrpistän nenääni jos joku ihminen tuoksuu todella voimakkaalle – oli tuoksuna sitten hiki tai hajuvesi. Ja jos voimakkaan tuoksu koostuu useasta eri hajusta.. Nounou ja käännös kantapäillä. Tätä riskiä ei siis Yonkan tuotteita käyttäen ole ja miedonkin tuoksuinen hajuvesi erottuu ihosta, koska Yonkan tuotteiden alkutuoksu hälvenee nopeasti.

Ihoa puhdistavaa, kirkastavaa ja kuorivaa Gommage 305-kuorinta-ainetta olen ehtinyt käyttää vain kerran, koska Sara neuvoi minua käyttämään sitä ensimmäisen kerran kasvohoidon jälkeen vasta viikon kuluttua. Voide levitetään kuivalle iholle, jonka jälkeen sen annetaan kuivahtaa ja aletaan sitten ”hipsutella” irti. Naamiota ei siis perinteisesti ”vedetä” maskimaisesti pois iholta vaan se ”rullataan” sormin irti kunnes sitä ei enää irtoa. Ainetta ei myöskään pestä vedellä pois, vaan kuorinta viimeistellään kasvovedellä. Kuorinta kannattaa tehdä illalla, jotta naamion voi kasvovedellä käsittelyn jälkeen antaa imeytyä kasvoille.

Rivien välistä voit jo varmasti lukea, että olin (ja olen edelleen) enemmän kuin tyytyväinen kasvohoitooni ja aion mennä Saran luo uudestaankin. Sara suositteli minulle uusintahoitoa 6-8 viikon kuluttua, eli toukokuun puolella projekti kasvojen ihon kirkastus jatkuu 🙂

Olin yllättynyt siitä miten väärin olin arvioinut ihoni kunnon – minähän luulin, että ihoni oli huomattavasti huonommassa kunnossa kuin se olikaan! – ja miten rentouttava ja kokonaisvaltainen niinkin spesifi hoito kuin kasvohoito voisi olla koko keholle, mielestä nyt puhumattakaan. Ihoni kaivatessa kosteutta olen minä yrittänyt sitä epätoivoisesti kuivattaa pienempiä ihohuokosia toivoen, mutta Saran ja Yonkan myötä tajuan, mitä se oikeasti kaipaa: kosteutta, kosteutta ja kosteutta. Suosittelen lämpimästi ammattilaisen puoleen kääntymistä jos ihossasi on vähänkään hoidettavaa tai jos olet vailla rentoutumista arjen hektisyyden keskelle.

Saran hoitola sijaitsee Helsingin Kruununhaassa osoitteessa Mariankatu 26 ja on auki sopimuksen mukaan ma-la. Ajanvaraukset tehdään joko sähköpostitse (sara@sarah.fi) tai jättämällä yhteydenottopyyntö tästä.