Tuoreen äidin kirje

Vasta itse äidiksi tultuani olen saanut kokea sen, mistä aiemmin vain luin, kuulin ja jolle saatoin jopa pyöritellä silmiäni: toisten naisten sanomiset tuoreelle äidille. Pohdin tätä postausta tänään käydessäni pojan kanssa lenkilllä. Viime yö oli yhtä kaaosta herätyksineen ja unet jäivät minun kohdallani tooodella vähäisiksi. Kävely vaunuja työnnellen varjoista pururataa pitkin tuntui kuitenkin todella hyvältä ja lopulta kävelimme tunnin verran. Ulkoilu on minulle henkireikä ja etenkin metsään pääsy voimaannuttaa kummasti – oli lenkki sitten 15 tai 60 minuutin pituinen – ja se auttaa minua selkiinnyttämään ajatuksiani. Aiemmin kun vielä juoksin, tyhjensin pääni ajatuksista juoksemalla kun taas kävelylenkeillä purin ajatuksiani. Päivän lenkin päätteeksi päätinkin kertoa teille, millaisen kirjeen vastasyntyneen äitinä ulkopuolisille kirjoittaisin. Elämä pienen vauvan kanssa on uutta ja ihmeellistä – epävarmaa ja -vakaata. Harmikseni tuoretta äitiä – ainakaan minua – ei juuri kehuta, vaan päin vastoin hänen tekojaan kyseenalaistetaan heti alusta alkaen – mikä nyt ei mielestäni ainakaan tue ja vahvista äitille sitä mikä hän on: lapselleen se paras mahdollinen äiti.

Hei!

Olen vastasyntyneen lapsen, uuden elämän alun, tuore ja epävarma äiti. Miksi epävarma? Koska pelkään, että teen hänen kanssaan jotain väärin; jotain, josta hän voi kärsiä. Ehkä pelkään salaa jopa sitä, että rikon hänet vahingossa. Kannan pienokaisestani suurta vastuuta, minkä vuoksi huolehdin hieman turhistakin asioista ja saatan stressata pieniäkin juttuja kuten vaikka kauppaan menoa. Mikä siinä pelottaa? Se, että lapsi alkaa itkeä enkä saa häntä hiljennettyä. Itku väsyttää lasta, mutta pahemmalta tuntuvat ne ulkopuolisten katseet: ”etkös saa lastasi hiljennettyä? Et taida handlata lastasi. Oletkohan soveltuvainen äidiksi?”. Minä yritän. Mitä toivoisin sinulta, ulkopuolinen ihminen, on tukea: tue minua päätöksissäni – älä kyseenalaista. Ethän neuvo minua oman lapseni hoidossa tai jopa kritisoi minua siitä, miten häntä hoivaan ja hoidan? Jos huomaat minun tekevän jotain todella väärin, kerro mieluummin lempeästi ohjaten esimerkiksi minulta kysymällä, että ”hei oletko ajatellut, että..”. Jos esität asian lempeästi, mitä todennäköisimmin en myöskään rakenna defenssejä ja muureja ylle, vaan otan neuvosi vastaan ja sisäistän ne. Muistathan myös kannustaa minua? Kannusta minua jatkamaan kuten tähän asti olen tehnyt tai kannusta minua kokeilemaan toista tapaa, ellei aiemmin kokeiltu toimi. Tue minua päätöksissäni.

Kaikki lapset ovat omia yksilöitään – ethän siis tuputa minulle tapoja ja käytäntöjä, joita sinä olet käyttänyt omiisi tai joista olet kuullut? Sopivassa kohtaa voit ehkä vinkata minulle – nimenomaan VINKKINÄ – jotain toista toimintatapaa, mutta muistathan, että ajat ja kasvatustavat muuttuvat – ja että minä tunnen lapseni parhaiten? Tuoreenakin äitinä minulla on vastuu, mutta myös päätäntävalta siitä miten lapseni kasvatan, eikä sinun ulkopuolisena auta muu kuin hyväksyä valintani.

Asiat kannattaa minulle – epävarmalle, mitä todennäköisimmin myös väsyneelle ja sen myötä yhä herkemmälle – äidille esittää lempeästi kauriinkaltaisin silmin – ei sarkasmia tai suoraa, ronskia huumoria käyttäen. Sisimmässäni kyllä tiedän, ettet tarkoita suoralla puheellasi pahaa, mutta herkässä mielentilassa pahoitan herkästi mieleni ja pahimmassa tapauksessa koen alemmuuskompleksia ja itseni huonoksi äidiksi. Mitä huonommaksi itseni äitinä tunnen, sitä epävarmemmaksi muutun. Päinvastoin muistathan kehua minua – edes joskus? Miestä tavataan kehua usein, mutta kuinka usein naista – äitiä – muistetaan kehua? Äidin oletetaan hoitavan lastaan hellästi ja varmoin ottein, mutta miksei siitä koskaan häntä muistuteta? Miksei hänelle vahvisteta sitä, mikä hän tekojensa myötä on: hyvä äiti?

Kun mielesi tekee tavata minut – meidät – kysythän minulta, tuoreelta äidiltä, milloin ja miten toivon tapaamisen hoidettavan? Vastasyntyneen kanssa on helpompaa pysyä omassa kodissa, mutta toisaalta vois myös olla että kaipaan jo muita kuvioita kuin tuttuja kotiseiniä. Kysy koska ja miten haluan tavata – ja anna minun päättää aikatauluista sekä tapaamispaikasta. Ethän myöskään pahastu jos myöhästyn tai haluan perua tapaamisen? Saatan olla kuolemanväsynyt tai ehkä vauvaa vaivaavat vuosisadan ilmavaivat, jolloin ei minun tee mieli muuta kuin elää vauvakuplassa vauvani kanssa häntä parhaani mukaan hellästi hoivaten. Jos päädyt tulemaan meille kutsutusti kylään, kysythän samalla jos kaupasta tarvitsee tuoda jotakin? Toiset äidit kaipaavat pullaa tai keksiä, joku taas arvostaisi niitä enemmän pussillista ruisleipää ja hedelmiä aamuksi tai kukkakimppua pöydälle. Kaikki äidit eivät kaipaa herkkuja – vessapaperille ja vatsaa täyttävälle ruoalle on suurempi tarve vauva-arjessa. Kun tulet käymään, luethan tilannetta? Jos vauva on itkuinen ja vie minun huomioni kokonaan tai jos näet minun pian nuupahtavan pöydän ääreen – ymmärräthän lukea rivien välistä, että sinun olisi parempi pitää visiitti lyhyenä? Tai kenties voit kysyä minulta, voisitko auttaa minua jossakin? Jo pelkkä roskien vienti helpottaa elämäämme kummasti ja vaatii minulta – tuoreelta äidiltä – huomattavasti enemmän resursseja vaunuun pakkaamisineen kuin sinulta. Vaikka teko on mielestäni pieni, muistathan että arvostan sitä todella.

Lopuksi. Muistathan, että vaikka hetkellisestä vetäydyn vauvakuplaan enkä ole yhtä vastaanottavainen ja into piukeana jokaiseen illanistujaiseen lähdössä kuin aiemmin, olen yhä oma itseni – nainen, joka kaipaa muuta kuin vauvajuttuja ja vaippakeskusteluita. Kaipaan kuulla ulkopuolisesta elämästä muikeita juoruja, arkisia kuulumisia sekä muistutusta siitä, että toden totta olen muutakin kuin äiti – vaikkakin se elämäni tärkein rooli tällä hetkellä on. Pidäthän minuun yhteyttä – laitat vaikka whatsappia tulemaan silloin tällöin tai pirautat ja kysyt kuulumisia. Vauvan kasvettua, meidän arkemme stabiloitua minä kyllä palaan lähes entiselleni ja tuolloin jos koskaan kaipaan sinua – rakas ulkopuolinen ihminen – joka muistutat minua siitä, että elämää on vaipparallin ja puklurättien toisellakin puolen – ja että olen paras sekä äitinä, että versiona omasta itsestäni.

Kiitos!

rakkaudella, tuore äiti