Endorfiinikoukussa-blogin Elina kirjoitti eilen kulutustottumuksistaan ja miten ne muuttuivat avioeron myötä. Luin tekstin eilen illalla ja havahduin pohtimaan omaa kuluttamistani ja kulutustottumuksiani, joita ehdin jo raskauden aikana pohtimaan. Töistä pois jäätyäni saan työnantajalta palkkaa vielä 3 kuukauden ajan, jonka jälkeen tuloni vähenevät toukokuun keskivaiheille asti – jolloin täytyisi joko palata töihin tienaamaan tai sitten kituuttaa kotihoidon tuen (sekä miehen palkan) turvin. Vielä on (onneksi) aikaista tehdä päätöksiä siitä koska ja miten töihin ja sorvin ääreen palaan, mutta mielestäni on nyt jo hyvä miettiä ja pohtia miten sitä voisi pärjätä myös niiden pienempien tulojen turvin. Sanomattakin on selvää, että säästämällä. Jo nyt.
Kuluttajana olen spontaani: jos näen jotain kivaa lehtimainoksessa, Facebook-aikajanallani tai blogissa, klikkaan itseni hetkessä verkkokauppaan ja naputtelen tilauksen menemään. Googlailen alekoodeja ja odottelen tilaukseni kanssa esim. viikonloppuun asti, jolloin suurin osa verkkokaupoista järkkää ”ilmaiset postikulut” tai jonkin muun kamppiksen, joka laskee tilauksen loppusummaa edes 20% verran. Ei kuulosta järin fiksulta tämä ”klikkaa ja tilaa-elämä”, mutta onnekseni voin puolustautua sillä, että olen myös se kuluttaja joka sujuvasti palauttaa tuotteet, joista ei pidäkään – tai joista kokee heti ne kotiin saatuaan, että ne ovat turhia. Tiedostan olevani nykypäivän trendin mukaan tyypillinen ongelmallinen kuluttaja, joka ei ainakaan toimi kovin ekologisesti vaikka palauttaakin tuotteet; täytyyhän ne minun takiani lähettää edestakaisen matkan verran. Fiksumpaa olisi harkita ja pohtia tarkoin, ennenkun laittaa tilauksen menemään, mutta tähän pisteeseen en ole vielä päässyt – mutta sinnepäin on nyt tarkoitus sinnitellä.
Millä sivuilla seikkailet netissä surffatessasi? Kenties katsot Netflixistä lempisarjaasi? Tai katsot Youtube-videoita tai juttelet tuttavan kanssa Messengerissä? Voisinpa vastata samoin. Minä nimittäin surffaan tori.fi:ssä (josta teen aika-ajoin jymylöytöjä! – mutta ovatko nekään tarpeellisia jos teen ne spontaaniuden merkeissä, enkä mitään tieten tahtoen etsiessäni? Aivan. Eivät ne fiksuja ole, vaikka käytettynä ne ostankin) sekä erinäisillä Facebook-kirppareilla. Mietin aina välillä, että jollen selaisi noita kahta, puolittuisi netissä surffailuni alta aikayksikön! Toki selaan myös yksittäisiä blogeja edelleen, mutta hyvin vähenevissä määrin; iso osa postauksista tuntuu niin kaupallisilta ja teennäisiltä tai muuten vain kaukaisilta omaan elämääni verraten, etten koe aiheelliseksi tuhlata aikaani niihin.
Äitiysloman aikana saan vielä ihan mukavan summan rahaa tililleni joka kuukausi, mutta hoitovapaan alettua tulot tippuvat vaivaiseen pariin sataan. Nyt olisi siis korkea aika alkaa pistämään rahaa sukanvarteen ja kiristämään lompakonnyörejä, jottei meidän täytyisi sinnitellä mieheni kuukausipalkalla (ei kyllä olisi edes mahdollista kaikkien kiinteiden menojen jälkeen: 2 autoa, asumiskulut + ruoat, lainanlyhennys..). Mistä voisin siis säästää? Nettishoppailusta. Synnäriltä kotiutuessamme minua nauratti kun hain Hennesin paketin postista eikä minulla ollut harmaintakaan käsitystä mitä se sisältäisi; olin siis tilannut tuotteita, joita en edes muistanut. Tulisinko tarvitsemaan vaatteita, joita en edes odottanut kotiinsaapuviksi? No en todellakaan. Palautinkin koko paketin – ja häpesin. Prioriteetit muutuivat kieltämättä kyllä samoin tein meidän kotiutuessamme pojan kanssa: enää eivät ale-topit kiinnostaneet – nyt olivat vaipat, kapalopussit ja ruoka ykkössijalla prioriteettilistalla! Off topic ehkä, mutta oli tosi hassua huomata miten mieli muuttui yhdessä viikossa! 😀 Äitiyslomalla en aio pelkästään hengata himassa pojan kanssa, mutta turhia shoppailuja täytyisi kyllä välttää ja etsiä sitä mielihyvää muualta kuin rapisevista pusseista. Hyvin usein käy niin, että ne niin sanotut turhat ostokset aiheuttavat loppupeleissä – viimeistään kotipeilin ääressä – enemmän mielipahaa kuin -hyvää verrattuna oikeasti tärkeisiin hankintoihin (esim. kassilliseen ruokaa). Onneksi nykypäivänä lähes jokaikinen liike tarjoaa kuluttajalle vähintään 14 vuorokauden vaihto- ja palautusoikeuden, jonka aikana on täysin OK ja useimmiten jopa ilmaista palauttaa epämieluisat tuotteet. Hyödynnän itse tuota etua häpeällisen usein ja tarkoitukseni olisi päästä koko tilaa ja palauta-rumbasta kokonaan eroon. Miten ajattelin sen tehdä?
- välttää nettikirppareilla ja verkkokaupoissa hengailua
- pohtia ja odottaa esim. yön yli ennenkun tilaan tuotteen
- miettiä, onko kyseessä todellinen tavaran TARVE vai sittenkin kateus ja himo? Ehkei tavaran hankkimisen syvin syy olekaan tarve vaan enemminkin fiilis, joka esim. bloggaajan stailaamasta kuvasta huokuu ja jonka toivon itse tavaran saatuani saavuttaa?
- jatkaa käytetyn tavaran hankkimista – kun sitä tavaraa OIKEASTI tarvitsee. Pojalle en edelleenkään ole ostanut YHTÄKÄÄN vaatetta tai tarviketta täydellä hinnalla vaan kaikki on joko alesta tai kirpparilta. Ainoa asia josta mies on pulittanut täyden hinnan taitaa olla nämä DoneByDeer:in harsoliinat
Mieheni tosiaan tulee jatkamaan töitä kesä- ja isyyslomiensa jälkeen normaalisti ja tulee vastaamaan isommasta osasta kulujamme siinä missä minä tulen osallistumaan maksuihin siinä missä pystyn. Edelleen on hieman epäselvää miten tämän konkreettisesti teemme: kulutanko minä ensin kaikki kuukausituloni loppuun vai laitanko esim. tietyn prosentin tuloistani syrjään säästöön ja käytän sitten loput yhteisiin kuluihin ja mies hoitaa loput (tämä on se todennäköisin malli, jota tulemme noudattamaan). Mielestäni on epäoikeudenmukaista että kotiinjäävän vanhemman tulisi kuluttaa kaikki pennosensa niin, ettei säästöön jäisi mitään – mutten myöskään näe, että töissäkäyvä puolisko olisi mitenkään velvollinen elättämään koko perhettä täysin toisen rehvastellessa ja shoppaillessa turhuuksia.
Olisi hei hauska kuulla miten te muut olette menetelleet äitiys- ja hoitovapaiden alettua ja miten kulutustottumuksenne muuttuivat? Vinkkejä otan enemmän kuin mielelläni vastaan – muun muassa mitäs muuta keksisin tehdä nyt jos verkkokaupoilla hengailu kielletään 😉
En dag ska jag bli stor 
Nämä raha-asiat ovat niin herkullisia aiheita saada riita aikaiseksi tai saada myös myös muiden äitien syyttävät kommentit,mutta sanoisin 3 ( jo teinin äitinä ) lapsen äitinä,että tärkeintä on,että puhutte avoimesti raha-asioista.
Minä olen ollut 8 vuotta kotiäitinä,joista melkein 3 vuotta asuimme ulkomailla,mutta tein keikkatöitä viikonloppuisin .Meille hoitoalan ihmisille kun keikkaduunia riittää.
Koska meillä on mies aina tienannut paljon enemmän kuin minä,sillä hänellä ei onneksi ole ollut kutsumusta näin huonosti palkatulle uralle 🙂 niin hän on myös maksanut minulle tavallaan eläkettä yksityiselle rahastotilille näin kotiolovuosilta ja olen nyt työssä ollessa jatkanut sitä,sillä eläkekertymä on muutoin niin olematonta. Sitä kannattaa muuten alkaa ajattelmaan,by the way.
En osaa sanoa mikä oikea tapa hoitaa talousasioita,mutta tärkeää on ,että niistä puhutaan ja kaikki voivat olla osallisia päätöksien teossa. Se käytäntö ei toimi,että se joka tienaa ,määrää,sillä perheessä ei vaan niin voi ajatella.
TykkääTykkää